Sodankylän kirjoittajakurssi ohjaa sanoista tekoihin

Lapin Kirjallisuusseuran ja Revontuli-Opiston seuraava kirjoittajakurssi kokoontuu 6.-11.6. Sompion koululle, Sodankylän opistonmäelle. Kuva: A. Vasama.

Sodankylän kirjoittajakurssin suosio on pitänyt pintansa jo 19 vuoden ajan. Lapin Kirjallisuusseuran ensimmäinen kokoontuminen oli Lapin Opistolla vuonna 1997. Siitä lähtien kurssi on järjestetty joka kesä, osallistujamäärä on vakiintunut neljän- ja viidenkymmenen välille.

Kynnys on pidetty matalana, jotta jokaisella kynäilijällä riittää uskallusta lähteä opiskelemaan. Kirjoittajat hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä, eikä etukäteistehtäviä tarvitse lähettää. Tämän kesän kurssille on tulossa 56 osallistujaa ja järjestäjätaho miettiikin, että nyt alkaa tulla seinät vastaan.

Kurssin perusryhmiä ovat olleet draama, lyriikka ja kaksi proosaryhmää. Vuonna 2012 kokeiltiin viidentenä ryhmänä mielipidekirjoittamista, 2013 elokuvakäsikirjoittamista, joka osoittautui suosituksi ja jäi ohjelmaan. Kesällä 2015 oli ensimmäistä kertaa tarjolla ohjausta lapsille kirjoittamisesta.

Kurssia vetää kokeneet kouluttajat

Päivä aloitetaan noin tunnin mittaisella aamuluennolla, josta vastaa kukin kirjailijaohjaaja vuorollaan. Sitten jakaudutaan ryhmiin, joissa kirjoitetaan, ruoditaan kirjoituksia, välillä ohjaaja turisee teoriaa ja taas kirjoitetaan.

Kaikki ohjaajat ovat kokeneita kouluttajia sekä ansioituneita ja tunnettuja tekijöitä omilla aloillaan. Monet veturit ovat palanneet Sodankylään vuosi toisensa jälkeen, näin esimerkiksi Taija Tuominen ja Juha Hurme.

Kurssi on kokonaispaketti, jossa opetuksen lisäksi tutustuu muihin kirjoittajiin. Siellä pääsee keskustelemaan kirjoittamisen ihanuudesta ja ongelmista muiden saman henkisten kanssa. Monet kurssilaiset löytävät kirjoittamisen ensi kertaa – siirtyvät ajatuksista tekoihin.

Sodankylässä ei kurkotella kuuta, jokainen kirjoittaa omien päämäärien ja lähtökohtien mukaan. Moni kokenut kirjoittaja on saanut Sodankylässä uutta pontta, jonka tuloksena on syntynyt kirjoja ja näytelmiä.
Teksti: Elisa Javarus