Uusi Teknologia Lapin mahdollisuus

Pirita Jokikaarre toimii projektikoordinaattorina EU-rahoitteisessa Ennakoinnin pohjoinen yhteistyö -hankkeessa. Hän esitteli viime viikolla Lapin yliopistolla pidetyssä kansainvälisessä seminaarissa Lapin toimialaklusterien näkemyksiä siitä, miten digitalisaatio näkyy Lapin eri toimialoilla. Kuva: Pirita Jokikaarre

Kun pari viikkoa sitten Sieppijärven ja Sallan juomavesi saastui ja oli monta päivää juomakelvotonta, tuli uutinen alueen asukkaille siitä radion kautta. Ensin kerran päivässä ja sitten hieman useammin pieni uutinen uutisten joukossa. Uutta teknologiaa ei käytetty vielä tekstiviestin vertaa. Näin asukkaille olisi saatu viesti menemään varmemmin, ja jatkotiedotus turvattu. Tulevaisuudessa tällaisista ympäristökaaoksista varmaan ilmoitetaan digitaalisesti.

Kylissä asuvilla digiä edustaa usein kännykkä. Pitemmälle edenneillä on älypuhelin. Aamukahvilla avataan digilehti, päivällä maksetaan e-laskut verkossa. Kauempana kiinteistä peruspalveluista asuva kuntalainen ei voi välttyä ajatukselta siltä, että tekniikkaa tulee lisää avuksi arkeen. Kohta ollaan videoneuvottelussa sairaanhoitajan kanssa ja saadaan verenpaineet tasoittumaan ja sokerit tasapainoon.

Teknologian kehittyminen voidaan nähdä uhkakuvana tai innostavana mahdollisuutena. Tämän ovat havainneet Päivi Holopainen ja Pirita Jokikaarre Lapin liitosta. He ovat perehtyneet tulevaisuuden Lappiin, joka on digimpi kuin nyt.

Suurin muutos tullaan kokemaan työn tekemisen tavoissa. Suurin osa nykyisistä rutiininomaisista ja raskaista tehtävistä poistuu, kun ohjelmoidut tietokoneet tekevät työn automatisoidusti.

-On laskettu, että taloudellisen muutoksen sykli on 40–60 vuotta. Nyt elämme vaihetta, jossa tarvitaan luovia ratkaisuja, hyvää johtamista ja asiantuntijoita, jotka osaavat ohjata valtavasta tietomäärästä oikean tiedon äärelle, taustoittaa Jokikaarre tulevaisuutta Suomessa ja Lapissa.

Yrittäjyys tulee lisääntymään. Työssä tullaan arvostamaan osaamista, kokeiluja ja testaamista. Tietoa jaetaan avoimesti muille ja koko ajan opitaan uutta. Kokeilukulttuurin hengessä ollaan valmiita testaamaan tuotteita ja palveluja aikaisessa vaiheessa ja oppimaan virheistä, tehdään virheitä iloisella mielellä ja opitaan niistä.

Lappi hyvin imussa mukana

Keväällä Holopainen ja Jokikaarre selvittivät, mitä Lapin ennakoinnin toimialaklustereissa ajatellaan digitalisaatiosta. Selvisi, että monet yritykset ovat viime aikoina vahvasti tulleet mukaan kehitykseen. Yrityksillä on toimivat nettisivut, tietoa jaetaan sosiaalisessa mediassa ja tieto on tallessa pilvipalveluissa. Osalle yrityksistä ja oppilaitoksista robotit ja 3D-tulostukset ovat jo arkipäivää.

-Robottien tekemää tulevaisuutta ei nähdä uhkaksi, sillä kaikkea ei voida automatisoida, tietävät ennakoinnin ammattilaiset.

Holopainen ja Jokikaarre työskentelevät Lapin liitossa ennakoinnin parissa. Heidän selvityksensä ja aiempien tutkimusten mukaan perinteinen palkkatyö tulee muuttamaan muotoaan. Työttömille ja muille työmarkkinoiden ulkopuolella oleville avautuu mahdollisuuksia työllistyä myös digitaalisten alustojen kautta. Digitaaliset alustat mahdollistavat myös menestymisen kansainvälisillä markkinoilla. Työn digitalisoituminen voidaan kokea uhkana oman työn jatkumiselle. Uudet työn tekemisen tavat voivat tuntua täysin vierailta ja haastavilta.

Oppiminen uudistuu, mutta on myös haaste

Kun Lapin yrityksiltä kysyttiin uhkia tulevalle digimmälle Lapille, nousi esiin huoli koulujen erilaisista valmiuksista hyödyntää digitaalisia laitteita ja opetusmenetelmiä. Diginatiivien sukupolvi tulee rakentamaan älykkääseen teknologiaan perustuvaa Lappia. Perinteisistä opetusmenetelmistä tulisi siirtyä joustavampiin käytäntöihin. Näissä voidaan käyttää apuna digitaalisia välineitä.

-Mobiiliteknologiaa voidaan hyödyntää vapaa-ajalla, kouluissa ja työssä. Esimerkiksi sosiaalisen median käytölle tulisi osata määritellä raja hupi- ja työelämän käytölle. Iso haaste tulee olemaan lähitulevaisuudessa se, miten saadaan yhteen sovitetuksi työpaikoilla eri sukupolvien tavat tehdä työtä ja toimia.

Teksti: Riitta Kemppainen-Koivisto