Tumma puku pitää pintansa juhlissa

Mittamuutospuku mahdollistaa parhaan tuloksen, Pukimo Edvard tekee yhteistyötä Turon ja Cavalieren kanssa. Kuva: Cavaliere

Rovaniemeläinen Pukimo Edvard on vaatettanut lappilaista isäntäväkeä yli 50 vuoden ajan. Kauppias Esko Parpala on ikänsä elänyt muodin keskipisteessä ja muistuttaa miehiä:

– Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä tarkkaan, millaisessa asussa näyttäytyy. Esimerkiksi pikkujouluihin naiset pukeutuvat parhaimpiinsa, käyvät kampaajalla ja kosmetologilla. Hyviin tapoihin kuuluu, että herrat arvostavat rouvaseuraa, eivätkä esiinny estradilla ruutupaita päällä.pukimo-edvard-cavaliere29581

Yleensä ensimmäinen tumma puku hankitaan vanhojen tansseihin, rippi- tai ylioppilasjuhlaan. Mies voi astella tummassa puvussa alttarille, vainajan muistojuhlaan tai vaikkapa linnan juhliin. Usein pukuhankintaa ei päivitetä, ellei ikä ja elintaso näy vatsan seutuvilla.

Pukeutumiskulttuuri on vapautunut, asu valitaan tilaisuuden mukaan.

Taskuliina on trendikäs

Miesten pukumuoti elää määrättyjen trendien tuulissa, tumman puvun mallit saavat uusia muotoja. Taskuliina ja kravatti ovat miehen koruja. Niiden värit elävät vuodenaikojen ja muodin kiertokulun mukaan.

Nuoret käyttävät kapeampaa, ikääntyneemmät leveämpää solmiota. Värillinen kravatti tekee asusta arkipuvun. Etiketin mukaiseen juhlapukuun kuuluu hillitty hopean- tai helmenharmaa kravatti.

– Tämän hetken trendi on taskuliina, jota pidetään ilman solmiota.

Mikäli miehenpuolisko on epävarma, eikä uskalla luottaa omaan makuunsa, Pukimo Edvardissa löytyy pelisilmää pukeutumiselle. Mies stailataan kiireestä kantapäähän ja tyylikkäänä tuleviin tilaisuuksiin.

– Puvun tulee olla istuva, jonka vuoksi on tärkeää, että viimeistelyn istuvuuteen tekee myyjä- tai mittamestari. Mittamuutospuku mahdollistaa parhaan tuloksen, teemme yhteistyötä Turon ja Cavalieren kanssa, kertoo Parpala.

– Useimmiten esiintyvät taiteilijat sonnustautuvat värilliseen pukuun. He elävät muodin ytimessä ja erottuvat positiivisesti joukosta, jatkaa Esko Parpala.

Teksti: Elisa Javarus