Ainakin kaksi Pihlaa

Pihla Filppa

Pihla Filpasta on välillä tuntunut siltä, että maailmassa ei ole ketään samannimistä. Kekseliäs tyttö ei kuitenkaan ole jäänyt toimettomana odottelemaan mahdollista kaiman tapaamista. Viime vuonna hän sai ystävältään syntymäpäivälahjaksi pehmeän, valkoisen, kaunissilmäisen pupun, jonka nimitti heti Pihlaksi.

Turhaan ei Pihla ole ihmetellyt harvinaista nimeään. Se on uusi nimi, joka lisättiin allakkaan vuonna 2005. Koska se on syntynyt pihlaja-sanan lyhentymänä, kaikki Pihlat ovat suomalaisia. Suurin osa heistä on syntynyt 2000-luvulla.

Pihla Filppa kertoo, että pienempänä hän piti nimestään enemmän, nykyään se joskus vähän kyllästyttää.

– Sofia tai Lilja tai Olivia olis kauniita. Mutta eihän elämässä nimiä vaihdella! tyttö toteaa topakasti.

Lempinimiä hänestä käytetään lähinnä kotona. Erityisesti isä kutsuu Pihlaa Pipaksi tai Pipariksi, joskus niitä käyttää myös vanhempi sisko Minttu.

– Ne on molemmat kivoja, mutta ehkä Pipari kuulostaa hauskemmalta, Pihla pohtii.

Kerran isä käytti lempinimeä, kun paikalla oli Pihlan kavereita. Sen kuullessaan eräs heistä havahtui kesken leikin kysymään, että ”onko täällä jossain piparia?”.

Pihlan toinen nimi Inkeri muotoutuu joskus Inkivääriksi. Kun Pihla Inkivääri saa vieraakseen ystävänsä Lumilla Kanelin ja tämän siskon Neilikan, koossa onkin joulupiparintuoksuinen kolmikko!

Nimipäivän vietosta Pihlan mieleen tulee viimevuotiset nimpparit. Silloin hän sai mummolta lahjaksi lompakon, jonka koristuksena on komeita, pyöreäsilmäisiä pöllöjä. Lahjat saavat tytön mietteliääksi.

– Olis kiva, että olis tapa antaa nimipäivälahjoja. Mutta ei leluja, niistä vaan kaikki paikat täyttyy. Jotain tarpeellista se vois olla.

Sitten Pihlaa alkaa hymyilyttää. Jospa tänä vuonna kuitenkin saisi lelun.

– Haluaisin spinnerin.

Kuulinko oikein? Tunnen jotenkin skannerin, trimmerin ja flimmerin, mutta joudun kysymään, mikä on spinneri.

– Sehän sellainen stressilelu, sormihyrrä. Sitä voi käyttää kuka tahansa ja niitä on kaiken värisiä, Pihla selittää kärsivällisesti.

Teksti ja kuva: Riitta Tolonen

Lappilaisen pääset lukemaan maksutta täältä