Lapin hullu Eila Ylöjärveltä

Nimipäivää viettävä Eila HIltunen ja Päivi-ystävä Ylöjärveltä.

Lokakuun 30. päivä päästään juhlistamaan Eilaa. Nimi yleistyi Suomessa 1900-luvun alkupuolella ja tuttu nimi se on myös Saksassa. Nimi juontaa ehkä Elisabet-nimestä tai se voi olla muunnos alkujaan irlantilaisesta nimestä Eileen. Eileen tarkoittaa keltin kielessä miellyttävää. Arvellaan myös, että Eila on lähellä Ailaa, joka on avittanut nimen yleistymistä.

Lapissa säännöllisesti matkaava Eila Hiltunen asuu Ylöjärvellä ja viettää nimensä päivää 30.lokakuuta.

Eila-nimeä kantaa liki 40 000 suomalaista, ja heistä yli puolet on syntynyt 1920- tai 1930-luvulla. Vaikka nimi on nykyisin harvinainen, ennustetaan, että 2020-luvulla se nousisi jälleen suosioon.

– Isäni halusi Eila-nimen. Äidille olisi sopinut joku muu, mutta hän pääsi valitsemaan sitten vasta seuraavan lapsen nimen.

Lapsuudessa Eilasta tuntui, että ainoat Eilat olivat tätejä ja aikuisia naisia.

– Hilkka-nimisiä ja Ritva-nimisiä oli paljon siihen aikaan, mutta minusta oli mukava olla Eila.

Eilalla oli 5 sisarusta, ja kaikkien nimet alkoivat E-kirjaimella. Etunimi on Eilalle passeli, mutta sukunimen kanssa on ollut joskus hieman väärinymmärryksiä.

– Oma tyttönimeni oli Kari, josta tuli useasti sekoituksia. Väliin olin oikeasti Eila Kari ja hyvin usein mies nimeltään Kari Eila. Tätä nimihommaa sai kyllä aika usein korjailla. Naimisiin mentyäni sukunimi sitten vaihtui.

Nimen tausta selvisi Eilalle nuoruudessa.

– Olin parikymppinen ja kiinnostunut tietämään etunimeni taustoja. Löysin tiedon, että Eila on lappilainen nimi. Laulaahan Malmsten: Eila ihmelapsi jänkien tyttönen, Eila hallahapsi revontulten ja pakkasten… Minusta tulikin sitten aikuisena Lapin hullu, tänne piti aina päästä. Nykyisin käyn edelleen kaksi kertaa vuodessa Lapissa, vaikka en hiihdäkään. kävelen paljon.

Nimipäivän vietto sujuu Eilalla perhepiirissä lomaillen, sillä syksyn virkistävä lomaviikko ruska-aikaan Levillä on jo takana.

– Kun asuttiin aikaisemmin Imatralla, siellä oli aina karjalaisten tapa viettää nimipäivää. Syntymäpäiviä ei ollut niinkään tiedossa, mutta nimipäivä oli aina selvillä.

– Loppukuussa vietän nyt yhdistettyä syntymäpäivää ja nimipäivää. Minulla tulee 70 vuotta täyteen ja luvassa on mieheni kanssa kylpyläloma, piipahdetaan samalla sukulaisissa.

Teksti: Riitta Kemppainen-Koivisto
Kuva: Eila Hiltunen

Pääset lukemaan Lappilaisen täältä