Laavulle luontoon

Tuomikurun kodan rakentajat Ylläs-Pallasreitillä. Kuva: Jari Ylläsjärvi

Kelkkailijat, retkeilijät ja talven hiihtäjät ovat tottuneet, että reitistön varrella on turvaa tuomassa huollettu taukopaikka. Tuo paikka on useimmiten laavu, jossa on tarpeisiin asti polttopuita tai autiotupa, jossa voi palautua matkan teosta pitemmän aikaan. Etenkin monien kaukaisempien taukopaikkojen huollosta on viime vuosina luovuttu.

Metsämaisemissa liikkuvat jokivarsien kalastajat ja syksyiset metsästäjät, lintubongarit ja reppureissaajat. Laavupaikat ovat ympäri vuoden ulkona liikkujien kiintopisteitä, odotettuja levähdyspaikkoja, joissa on aikaa evästellä, tulistella ja jutustella.

Talvista turvaa

Etenkin talvisaikaan laavujen tulipaikat ovat hiihtäjien ja kelkkailijoiden suosiossa ja usein myös tärkeitä turvallisuuspisteitä. Matkan tekijä tarvitsee taukopaikan makkaran paistolle ja huoltotoimia varten. Kulkija odottaa, että puuvajasta löytyy riittävästi kuivia klapeja ja tulisija on käyttökunnossa.

Lapsiperheille taukopaikka tulee tarpeeseen, kun halutaan opettaa perheen pienimmät metsän käytön tavoille. Laavustelu perehdyttää myös muut matkailijat jokamiehen oikeuksien käyttöön.

Monet laavuista kuuluvat kuntien hoitovastuulle ja osa on Metsähallituksen, kyläseurojen tai metsästysyhdistysten ylläpitämiä. Rovaniemen kaupungin alueella on lähes 100 laavua, joiden huoltovastuu kuuluu eri tahoille.

Helppo pääsy edistää ulkoilua

Kaupungin lähistön laavuja on sijoitettu niin, että lapsiperheet ja liikuntavammaiset pääsisivät helposti luontoon. Näillä paikoilla ja hieman kauempanakin olevista laavuista kaupunki vastaa toimittamalla niihin polttopuita ympärivuotisesti. Kevättalvella varsinkin, kun kevätaurinko koittaa, vilkastuu laavujen käyttö.

– Laavujen puuvaraston täyttö ja roskien tyhjennys tehdään vähintään kerran viikossa, kertoo metsätalousinsinööri Kari Lukkarinen Rovaniemen kaupungilta.

Hänen mukaansa laavuista on tänä talvena pois käytöstä vain Ounaspaviljongin laavu, mutta sekin saadaan käyttöön ensi vuoden aikana.

– Lähilaavuilta on kyllä tullut silloin tällöin ilmoituksia, että puut ovat loppuneet. Kun tällainen ilmoitus on tullut, niin ollaan pyritty mahdollisimman pian toimittamaan puuta. Etenkin kaukaisimmilla laavuilla, joissa käydään kelkoilla tai hiihtäen, on laavupaikka hyvässä kunnossa, puuta vajassa, tulipaikka siisti ja kävijät vievät roskat mennessään, tietää Lukkarinen.

– Rovaniemen suosituimmat kelkkailijoiden tulistelu- ja taukopaikat ovat Kuninkaanlaavu, Sortovaaran laavu ja Vaattunkikönkään alueen laavut. Kaupungin oma Etiäinen opas sisältää ohjeet laavuilla oleilusta, puitten käytöstä ja esimerkiksi roskaamisen vähentämisestä.

Retkeilyrakenteita uusiksi Pallas-Yllästunturissa

Laavujen lisäksi pohjoisessa matkaavien käytössä on muitakin retkeilyrakenteita.  Kesän ja syksyn aikana on rakennettu ja vanhoja kunnostettu Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Metsähallitus kunnosti siellä tupia, uusi reittimerkintöjä, rakensi uusia kotia ja kymmeniä latusiltoja. Yksi merkittävimmistä töistä on Hetta-Pallas-vaellusreitin uudelleen viitoittaminen.

Vanhoista tuvista on huollettu Aakenuksen Pyhäjärven autiotupa ja Pyhäkeron tupa. Uudet kodat saatiin Tunturijärvelle ja Tuomikuruun lisäksi lasten leikkipaikka. Ylläksen länsipuoleisella Tunturijärvellä vanhat huonokuntoiset laavurakenteet on purettu, ja sinne on tehty latukahvilan kylkeen avoin kota ja uusi kuivakäymälä.

Ylläksen alueella on kunnostettu myös suosittua kesäreittiä Hangaskurun kodalta Latvamajan latukahvilalle. Matkan varrella kunnostettiin kymmeniä latusiltoja ja kestävöitiin kosteita polunkohtia.

Äkäskerolle pyöräilyreitti

Äkäskeron reitin kosteita paikkoja on kohennenettu ja tehty polun pieniä linjamuutoksia, jotta sen voi kiertää myös pyöräillen. Pian Peurakaltiolta ja Äkäsmyllyltä voi kiertää palvelusta palveluun niin kävellen kuin pyöräillen.

 

Riitta Kemppainen-Koivisto