Marikaisa Laiti haastatteli 23 saamenkielisissä varahaiskasvatusten ryhmissä toimivaa omaa työntekijää väitöskirjaansa varten. Saamelaisuus näkyy näissä kohteissa päivittäin lasten arjessa.
– Luontosuhde ilmeni käsiteltävissä teemoissa ja ulkona toimimisena. Lapsille tarjottiin erilaisia mahdollisuuksia tehdä ja kokeilla itse saamelaiseen kulttuuriin kuuluvia elementtejä, kuten esimerkiksi saamelaisia käsitöitä, tulen käsittelyä, kalastusta ja marjastusta. Tutkimus osoitti, että arjessa seurattiin tai jäljiteltiin kulttuuriin kuuluvaa toimintaa silloinkin, kun lasten oma osallistuminen autenttiseen toimintaan ei ollut mahdollista, Laiti kertoo.
Varhaiskasvattajat pitivät tärkeänä yhteyttä saamelaiseen yhteisöön ja kieleen. Saamelainen epäsuora tapa kasvattaa ja ohjata lapsia on yksi arjen toteutuksen lähtökohta.
Yhtenäinen arki
Tutkimuksessa arki näyttäytyy monella tavalla yhtenäisenä ja tätä edustavat mm. oman ryhmän juhlat, joihin perheet kokoontuvat yhteen. Ulkoilussa erityisesti oman pihan ulkopuolelle kulkeminen oli varhaiskasvattajille tärkeää. Arjen toimintaa yhdisti myös avoimuus oman ryhmän ulkopuolista elämää kohtaan, erityisesti saamelaisen yhteisön suuntaan.
– Eräs tulevaisuuden pohdinnan ja kehittämisen kohde on suhde perinteisenä pidettyyn saamelaisuuteen. Tutkimuksessani varhaiskasvattajat kuvasivat toimintansa perustuvan stereotyyppisenä pidettyyn saamelaisuuteen: poroihin, tuntureihin, pohjoisuuteen ja perinteisinä pidettyihin elinkeinoihin. Kuitenkin suurin osa saamelaislapsista asuu näiden ulottumattomissa. Tulevaisuudessa onkin syytä pohtia yhtenä vaihtoehtona toiminnan lähtökohtaa, joka perustuu laajempaan käsitykseen saamelaisesta elämästä, Laiti kertoo.
Riitta Kemppainen-Koivisto