Kuudennen polven kemijärveläinen, kaupunginvaltuutettu Anita Ruokamo kuvailee itseään aika lailla aikuiseksi naiseksi. Hänellä on neljä omillaan elävää lasta, pian Anita leivotaan toistamiseen mummoksi. – Olen pohjoisen kasvattama, vanhempani varttuivat sota- ja jälleenrakennusaikana. Lapsuudenkotini ruokapöydän ääressä kasvoi poika ja neljä tytärtä, olen katraan esikoinen.
– Lapsuus ja nuoruus elettiin maalla ja työhön tartuttiin sitä mukaa kun kynnet kykenivät. Mieleen painuneita elämyksiä lapsuudesta ovat kala- ja marjastusreissut mummon ja ukon kanssa. Hieman hikisempiä hetkiä muistuu teini-iän kesistä. Hiivatin pitkillä sarkapelloilla seivästettiin heinää. Kun hommat oli hoidettu, saattoi saada luvan lähteä katsomaan Perävaaraan Kirkaa tai Dannya. Rahat tanssireissuja varten hommattiin useimmiten itse keräämällä marjoja, Anita muistelee. Anita on nöyrän kiitollinen kemijärveläisyydestään, samalla lujasti ylpeä lappilaisista juuristaan.
Nainen on saanut elämältä lahjaksi yksineläjän – itsellisen naisen osan. Hän on kiitollinen rakkaista lapsistaan, jotka ovat löytäneet paikkansa maailmassa. Nuorena ylioppilaana Anita lähti kotikonnuilta opiskelemaan toimittajaksi. Palasi juurilleen ja palveli paikallisia lehtiä 30 vuoden ajan. Muun muassa Lapin Kansassa ja viimeiseksi Koillis-Lapissa päätoimittajana. Isän tapaturmaisen menehtymisen jälkeen v. 2003, Anita osti vanhempiensa uurastuksella rakentaman maatilan itselleen Mäntyvaarasta. Uuden teknologian ja tiedote- tai talkookirjoittajien sisäänajo mediassa vahvistui 2000-luvun alusta lähtien. Sivistys rapautui, kun alueellisesta ja paikallisesta tiedonannosta luovuttiin.
Nykymenon mukaan monistetaan kautta maan samoja uutisia. Kuvitellaan, että siten pidetään yhteiskunta ja yhteisöt sekä lukijat ja ilmoittajat tyytyväisinä. Ammattilaisia irtisanottiin, paikallislehtien päätoimittajuuksia yhdistettiin maakuntalehtien vetureille. – Olen vastavirtaan uija, mielestäni kaupunkien ihmiset eivät voi hyvin, ellei maaseutu kukoista. Sain oman osani median kehityksestä. V. 2009 Lapin Kansan ja Koillis-Lapin päätoimittajuus yhdistettiin ja sain lähteä 50-vuotiaana yksinhuoltajana taipaleelle.
– Minulle kuten niin monille muillekin vastaavan kohtalon kokeneelle velkaiselle sellainen on kova paikka. Sieltä on tultu konstilla jos toisella keppuroiden tosiystävien, lasten ja perheen tuella kivikkoiselta taipaleelta tähän päivään. Kokemusten sarja on ollut vahvistava, josta kiitän rinnalla kulkijoitani.
– Työskentelen Setlementti Tunturila ry:n Välittävä-kehittämishankkeessa vuoden loppuun saakka. Hankkeessa on kehitetty tulosta tuottava toimintamalli viranomaisten, yhdistysten ja vapaaehtoisten yhteistyölle kuntalaisten osallisuuden vahvistamiseksi, vapaaehtoistyön koordinointiin. Anitan harrastukset kiertyvät luontoon; kalastus, marjastus, sienestys, keruut, metsästys, metsätalous ja ympärivuotinen luonnossa huupastelu sekä ajattelu, ruuanlaitto ja lukeminen. Naiselle ovat tärkeitä lapset ja koti, luonto, kotiseutu- ja kulttuuri-identiteetti, ihmisten oikeudenmukainen kohtelu ja ennen kaikkea pyrkimys pitää itsensä ihmisenä.