Mellalammen taiteilija Ilmi
Ilmi on 1800-luvun lopulla käyttöön tullut suomalainen, luontoaiheinen naisen etunimi, jonka lähtökohtana on suomen kielen sana ilma.
Nimi on varsin harvinainen, mistä voi olla kantajalleen joskus konkreettista hyötyä, koska se jää helposti mieleen. Tästä rovaniemeläisellä taiteilijalla Ilmi Huovialalla on omakohtainen kokemus.
– Olimme kuoron kanssa vierailulla Romaniassa. Mikkeliläinen oppaamme oli kiinnostunut taiteesta, ja siitä tietysti keskusteltiin, Ilmi kertoo.
Kun kyseinen opas tuli myöhemmin käymään Rovaniemellä, hän halusi tavata Ilmin ja käydä tutustumassa tämän ateljeehen Mellalammella. Muistissa hänellä oli taiteilijasta vain etunimi. Muut tiedot selvisivät helposti, kun hän kysyi rovaniemeläisessä matkamuistomyymälässä, tunnettiinko siellä Ilmiä, joka tekee isoja maalauksia.
Vaikka nimi on harvinainen, ilmi-sana on osa monia tavallisia arjen ilmauksia. Kun totuus jostakin asiasta on käynyt ilmi tai tullut ilmi, siitä on tullut ilmiselvä, vaikka sen ilmitulo ei ehkä olekaan miellyttävää.
Nimen esiintyminen muissa yhteyksissä antoi koulussa jatkuvasti aihetta huomautella asiasta.
– Häpesin koulussa nimeäni. Virressäkin laulettiin, että ”aina ilmisaatat totuuttasi”, ja varsinkin pojista se oli hauskaa. Olisin silloin ollut valmis muuttamaan kutsumanimeksi toisen nimeni Kyllikki, Ilmi muistelee.
Joskus murrekielinen ilmaus houkuttelee heittämään, että ”Ilimi tullee!”
Kotona sisarusten kesken Ilmiä sanottiin aina Ipanaksi. Hän asui joitakin vuosia Ruotsissa, missä Ilmi koettiin vaikeaksi ääntää, ja se muuntui siellä muotoon Iimi. Lapsenlapsilleenkin hän on Iimi-mummo.
Syksy tekee jo tuloaan elokuisen Ilminpäivän aikaan. Ilmi Huovialalla on työajalta mukavia muistoja Rovaniemen keskussairaalasta, missä päiväkirurgian henkilökunnan syysmarkkinat oli tapana järjestää juuri Ilminpäivänä.
– Sinne tuotiin herneitä, porkkanoita, nauriita ja mitä itse kukin oli kasvimaallaan kasvattanut. Se oli sellainen syksyn alkamisen merkki.
Teksti ja kuva: Riitta Tolonen