Harvinaiselta kuulostava etunimi on sellainen, jota ei elämän varrella paljon tule vastaan. Ulpu on sellainen.
Nimikaimoja on Suomessa ollut kirjoilla vuoden 1920 alusta asti vain noin 550, eli harvinaisuus nimi on. Kalenteriin nimi tuli vuonna 1973 ja nimipäivää juhlitaan heinäkuun 4. päivä.
Ulpu-nimen sai nuori neito Raahessa vuonna 2003.
– Silloin kun minut kastettiin, niin samana vuonna ei muita saman nimisiä ollut, muistelee Ulpu Ojutkangas.
Vanhemmat ajattelivat, että olisi kiva, kun toisen lapsen synnyttyä perheessä olisi kaksi U:lla ja kaksi A:lla alkavaa. Nyt 6-henkisessä perheessä on kaksi A:lla, kaksi U:lla ja kaksi V:llä alkavaa jäsentä.
– Meillä on lisäksi Utta- koira, eli on myös tämä kolmas, joka alkaa U-kirjaimella.
Ketään muuta Ulpua Raahen nuori Ulpu ei tulle. Myöskään matkan varrelle ei ole sattunut mitään ihmeellisimpiä sattumuksia, jotka juontuisivat nimestä.
– Paitsi tietenkin se kukka, Ulpukka, tietää Ulpu.
Nimi onkin alkuperältään luontoaiheinen ja johtuu vesikasvin nimestä Ulpukka.
Lappi ei ole nuorelle neidolle juurikaan tuttu, muut yksi reissu on perheen väen kanssa tehty Kiilopäälle kesäkuun puolivälissä. Silloin pääsi luontoon, pienille retkille vaeltamaan yhdessä äidin ja sisarusten kanssa, savusaunaan ja uimaan kylmässä purossa.
– Oikeastaan se oli talkootyötä, sillä olimme vapaaehtoisia geokätköilyn Mega-tapahtumassa, selvittää ulkoilusta kiinnostunut Ulpu.
Ulpu harrastaa eniten haitarin soittoa ja muutakin musiikkia sekä voimistelua.
Syksyllä on edessä peruskoulun 8. luokka, mutta sitä ennen ehtii hyvin pitää lomaa. Kesämatkailu suuntautuu seuraavaksi kohti Suomussalmea, jossa on mummola.
Riitta Kemppainen-Koivisto