Miehen äiti asuu Muoniossa. Sieltä on myös Timo J. Tuikan mainio muisto työstä työn vuoksi tekemisestä. Kesätyön tekijä napsi nastoja ilmoitustaulusta vain huomatakseen jälkeenpäin, että sekä nastat että taulu kärrättiin kaatopaikalle. Vastaavista hauskoista kokemuksista ja oivalluksista Tuikka kokosi passelin pokkarityylisen novellikokoelman Huussikirjaksi. Huumoria piisaa joka tarinassa, joista liki kolmasosa liittyy urheilun teemaan.
Huussin lisäksi kirja sopii myös sohvanörtteilyn seuraksi. Örähdyksiä ja hohotuksia voi siltäkin suunnalta lennättää naapurustoon. Idea vessakirjallisuudesta oli alkuun tyssätä siihen, minkä nimen teokselle voisi antaa. Täysistunto passasi kanteen otsikoksi kokoamaan eri tarinat yhden otsakkeen alle.
Tuikka jakoi tekstinsä vielä kolmeen selkeyttävään osioon: pikaistunto, normiähräys ja ilkeä jumitus. Lukemista piisaa 30 erillisen tarinan verran, joista osa voi olla tuttuja joidenkin lehtien sivuilta, osa on tuoreempaa tavaraa.
Kirjoittaja on ollut Muonion nastanpoistajapestin lisäksi opettaja, tutkija, toimittaja, tietokirjailija, kolumnisti ja koti-isä. Näistä arjen ympyröistä on syntynyt tarve kommentoida elämän menoa useammalta eri kantilta.
Luettava sopii paitsi leppoisaksi tuliaiseksi, myös lahjaksi työkaverille. Kirja nimittäin ei ahdista, vaan avaa väyliä hieman hektittömämpään eloon niin puutarhassa, mökillä, työpaikalla kuin kotosallakin.
Riitta Kemppainen-Koivisto