Kalevi Niva, Kittilässä asuva entinen Inarin liikunnanohjaaja, tapasi pellolaisen Eero Mäntyrannan ensi kerran loppusyksystä 1966. Tuolloin miehet jutteluissaan huomasivat, että metsästys ja kalastus on molempien intohimo. Ensimmäinen yhteinen karhunmetsästysretki tehtiin jo seuraavan kevään hangilla itärajan tuntuman erämaahan.
– Tuolloin karhun jälkiä kyllä nähtiin, mutta ei siitä kaatoreissua tullut, muistelee Kalevi eräreissuaan.
Miehillä oli tiedossa, että karhut siirtyivät Suomen puolelle Kolttakurua pitkin. Eräkaverukset seurasivat aikansa yhden rajan ylittäneen karhun liikkeitä. Pian he tajusivat, että karhumörö oli pyörähtänyt Suomen puolella aimo matkan ja palannut sitten lähtösijoilleen aidan kupeeseen. Tästä oli todisteena tuoreet jäljet.
36 reissun verran
Vuosittain ehtivät Kalevi ja Eero kuljeksia pitkin metsiä, erästellen ja kalastellen. Milloin Inarin perällä, Pellon perukoilla ja Kittilän kulmilla. Talviaikaan mukaan lyöttäytyi muitakin, joita erämaa kiinnosti ja jotka ammensivat metikoista virtaa arkeensa.
Nämä muistot panivat Kalevin soittamaan toimitukseen. Että saisi kertoa lukijoille merkityksellisistä eräreissuistaan eri puolilla Lapin maata. Tänä syksynä metsästäville on kaatolupia useammalle linnulle ja hirvelle kuin viime vuonna, karhujakin varmaan kaatuu.
Riitta Kemppainen-Koivisto