Rovaniemeläinen taidegalleria Napa on jälleen avoinna. Sen uudessa näyttelyssä nähdään 2.6. asti Kartasto- ja Mahdoton kaupunki -näyttelyt.
Kartasto: Savu E. Korteniemi
Näyttely on osa Viimeinen -projektia, jossa tuodaan esiin kuoleman ja pohjoisen samaistamista itämerensuomalaisessa mytologiassa.
Taiteilija Savu E. Korteniemi etsii näkymättömän maantiedettä, myyttisen ja reaalisen paikkatiedon risteämisiä. Maiseman merkityksiin kätkeytyy tarinoita kulttuurien ja maailmankatsomusten välisestä rajanvedosta, vallankäytöstä ja väkivallasta.
Esittelyssä Norjan Domen
Norjan Finnmarkissa Jäämeren rannalla, Ultima Thulenakin tunnetussa paikassa sijaitseva Domen -tunturi liittyy alueella 1600-luvulla riehuneisiin noitavainoihin, jolloin uskottiin, että vuorelta löytyy sisäänpääsy helvettiin. Reformoidun kristikunnan noitavuori ja helvetinportti -uskomusten takaa pilkottaa ikivanha myytti pohjoisessa sijaitsevasta maailmanvuoresta.
Vastaavasti Muoniossa sijaitsevaa Pakasaivoa kutsutaan nykykartoissakin ”Lapin helvetiksi”. Helvettimielikuvat liittyvät uskomukseen kaksipohjaisista saivojärvistä kulkureitteinä aliseen maailmaan. Saivojärviä on Lapissa muitakin, mutta helvettistatuksen Pakasaivo on saanut siksi, että tämä äkkijyrkkien kallioseinämien muodostaman kirnun syvyyksissä uinuva järvi on ”niin kolo paikka”.
– Pakasaivon merkityksen voisi sanoittaa toisinkin, sillä kyseessä on saamelainen sukuvainajala. Saamelaiset ovat ajatelleet saivon toisella puolella olevan maan ennemmin paratiisin kaltaiseksi yltäkylläisyyden paikaksi.
Teos Kirkkolammen puistossa
Viimeinen -projektiin kuuluvat myös aiemmat näyttelyt ja teoskokonaisuudet Ensimmäiset kuvat, Sinipiika &Anni-tyttö sekä ympäristöteos Maailman kantajat I – III, joka on nähtävillä Kirkkolammen puistossa Rovaniemellä.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Anna-Kaisa Vuonokari Mustanapassa
Mahdoton kaupunki on ääniteoksesta, valokuvista, sekä teksteistä koostuva installaatio. Se käsittelee kaupunkia tilana, jota on vaikea ottaa vastaan ja jossa muistot, levon tarve, sekä kaipuu pois sekoittavat todellisuutta. Installaation kuvat ovat kankaalle vedostettuja ja osittain purettuja ja kerrostettuja valokuvia sarjasta Hiljaiseloa (2013-).
Kuva: Nimetön omakuva 2018, kankaalle vedostettu ja osittain purettu valokuva. Kuva: Anna-Kaisa Vuonokari.
Sekä ääniteos että kuvat ovat muistoja levonkaltaisista pysähtyneistä hetkistä kaukana kaupungista. Tekstit kulkevat eteenpäin kaupungissa, joka samalla muuttuu osittain epätodelliseksi. Samoin minä -kertojan kyky hahmottaa todellisuutta muuttuu. Teksteissä päädytään paikkaan, joka on jotakin kaupungin liepeillä ja todellisuuteen, joka on jotakin konkreettisen ja epätodellisen välillä. Vuonokari on tällä hetkellä Turussa asuva kuvataiteilija, jonka töissä tarinallisuus on usein tärkeässä roolissa.