Täällä olisi kaikki mahdollisuudet hyvään elämään. Ajatus nousee mieleen, kun katselee hyväntuulisia videoita Ranuan järvikylistä ja kuuntelee vuosien varrella Voimaantuvat kylät -hankkeessa kertyneitä tarinoita kylien kehittämisestä. Lämmin yhdessä tekemisen meininki suorastaan paistaa läpi tämän Luonnonvarakeskuksen hankkeen toteuttamisesta.
– Oli tärkeä ryhtyä tähän hankkeeseen, sillä esimerkiksi Ranuan Järvikylien, eli Kelankylän, Kuhan, Kuukasjärven ja Petäjäjärven, alueelle ei ole kuluneella EU-ohjelmakaudella kohdennettu kehittämistoimenpiteitä. Tarvetta ja potentiaalia kehittämiselle todellakin on! toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Rauno Kuha, joka on itsekin alun perin kotoisin Ranuan Kuukasjärveltä.
Vanha Kuha. Kuva: Marja Uusitalo.
Voimaantuvat kylät oli nelivuotinen Lapin ELY-keskuksen maaseuturahaston rahoittama hanke, jossa aktivoitiin Ranuan ja Simon alueen kyliä ja kylissä toimivia yrityksiä kehittämään omia kulttuuri- ja luontoympäristöjään. Hanketta hallinnoi Luonnonvarakeskus, ja ostopalveluita olivat tuottamassa ProAgria Lappi sekä Ramboll Finland Oy. Mukana oli aluksi kuusi kylää: Ranualta Kelankylä, Kuha, Kuukasjärvi ja Petäjäjärvi sekä Simosta Simonkylä ja Ylikärppä. Vuonna 2019 mukaan tuli myös Sodankylän Kieringin kylä.
Hankkeen kylät edustivat tyypillistä harvaanasuttua maaseutua, jossa väestö ikääntyy sekä maatalousyrittäjyys ja alkutuotanto vähenevät. Potentiaalia elinkeinorakenteen monipuolistamiselle olisi kylissä matkailun kautta.
– Esimerkiksi Ranuan järvikylät sijaitsevat Syötteen ja Ranuan eläinpuiston välisellä tiellä, ja kylien ohi ajaa reilu 200 autoa päivässä. Matkailijavirtaa ei ole kuitenkaan hyödynnetty, kylissä ei ole esimerkiksi infraa liittyen virkistysreitistöön, Rauno harmittelee.
Kyläkävelyillä maisemien potentiaali konkretisoitui
Käytännössä tuotettiin kylien käyttöön erilaisia suunnitelmia. Maisemanhoitosuunnitelmat syntyivät viidelle eri kylälle, joista neljä Ranualle ja yksi Simon Ylikärppään.
Petäjäjärven rantamaisemissa. Kuva: Kalle Kemppainen.
– Ensin teimme kartta-analyysin kullekin kylälle ja sitten rantauduimme kyläläisten pariin toteuttamaan kyläkävelyt, kertovat Rambollin asiantuntijat Erika Kylmänen ja Kalle Kemppainen, jotka vastasivat maisemanhoitosuunnitelmien laadinnasta varsin osallistavalla otteella.
Kyläkävelyillä kysyttiin kyläläisiltä mitkä olivat heidän mielestään tärkeitä maisemia, mitkä haittatekijöitä, ja mitä pitäisi muuttaa. Kyläkävelyistä sai hyvän yhteenvedon maisemanhoitosuunnitelmiin.
– Emme menneet kyläkävelyille ulkopuolisina asiantuntijoina pätemään, vaan halusimme kuulla kyläläisten näkemyksen ja ottaa sen aidosti huomioon, kertoo Kalle.
– Kävelyiden aikana moni heräsi siihen, miten suuri potentiaali heidän kylämaisemissaan onkaan. Kauniita yksityiskohtia kuten maisemapuita ja korkeita näköalapaikkoja löydettiin vaikka kuinka, iloitsee Erika.
Erikan ja Kallen mielestä parasta oli päästä osallistumaan talkoisiin yhdessä kyläläisten kanssa – eli tarttua konkreettisesti tuumasta toimeen.
– Talkoilla voi saada todellakin paljon aikaiseksi! Maisemia ei pitäisi päästää pusikoitumaan, vaikka toisaalta vanhaan, 40–50-luvun maatalousmaisemien Suomeen ei olekaan enää paluuta. Kun maisemakohde saadaan raivatuksi, se kohottaa kyläläisten itsetuntoa, luo innostusta kehittämiseen ja poikii omatoimisuutta.
Myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marja Uusitalo on samoilla linjoilla Erikan ja Kallen kanssa:
– Oli hienoa huomata, että kyläläiset eivät enää näe maisemanhoitoa pelkästään asumisviihtyvyyttä lisäävänä asiana, vaan myös elinkeinoja tukevana. Omalla talkootoiminnalla voidaan auttaa yrityksiä pärjäämään sekä houkutella uusia asukkaita ja yrittäjiä kyliin.
Maisemanhoitosuunnitelmien lisäksi Kuukasjärvelle, Simonkylään ja Kierinkiin syntyi hankkeen aikana myös kattavat elinkeinolliset kehittämissuunnitelmat ja Ranuan neljään Järvikylään reitistösuunnitelma. Rauno Kuhan mukaan Ranuan Järvikylissä on erityisen hedelmällinen maaperä kehittämiselle.
– Ranuan kunnan toimijat ovat kiinnostuneita hankkeessa laaditusta reitistösuunnitelmasta – sitä halutaan lähteä kehittämään edelleen. Näin hankkeen tulokset jäävät elämään ja asiat etenevät!
Osallistujien ikähaarukka 0,5–92 vuotta
Raunon mielestä on erityisen hienoa, että hanke sai houkuteltua mukaansa aidosti alueen asukkaat.
– Mukana olivat niin kylien asukkaat, yrittäjät, me tutkijat kuin yritys-, maisema- ja kulttuuriympäristön asiantuntijatkin. Kirjavaa sakkia, mutta kaikkia meitä tarvittiin! Osallistujien ikähaarukka taisi olla 0,5–92 vuotta.
Ylikärpän Ylikärpän uimaranta. Kuva: Erika Kylmänen.
Rauno laskeskelee, että hankkeen aikana järjestetyssä 30 eri kylätilaisuudessa osallistujia oli lähes 900.
– Lisäksi hienoa oli se, että saimme mukaan myös maahanmuuttajia osana heidän kotoutustaan.
Kuhan kylässä järjestetylle pajutaidekurssille kertyikin osallistujia yhteensä 8 eri maasta – joukossa myös kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita. Tässä tehtiin hankeyhteistyötä Lapin ammattikorkeakoulun Polut-hankkeen kanssa. Polut-hanke keskittyi nimenomaan maahanmuuttajien kotoutukseen, kertoo Rauno.
Niin Rauno kuin muutkin hanketoteuttajat ovat tyytyväisiä siihen, miten ihmiset lähtivät toimintaan mukaan sekä siihen, mitä kaikkea hankkeessa saatiin aikaiseksi.
– Kyllä minä uskallan rehdisti sanoa, että hanke onnistui kyläläisten aktivoinnissa hyvin. Lisäksi koen, että hankkeemme tulokset olivat aidosti vaikuttavia ja saimme aikaan runsaasti erilaisia konkreettisia tuotoksia, toteaa Rauno.
Tämän vuoksi kaikkien hanketoteuttajien mielestä onkin tärkeää, että tietoisuus hankkeen toiminnasta saadaan leviämään mahdollisimman laajalle säteelle.
– Tällaista aktivointia kaivataan varmasti ympäri Lapin ja muun Suomen maaseutukylissä. Kyllä tästä hankkeesta mallia uskaltaa ottaa!
Tietoisuuden levittämiseksi hankkeessa tuotettiin myös erilaisia videoita, jotka kertovat hankkeen konkreettisista toimista kylissä. Videotuotanto toteutettiin hankkeen omin voimin ja siitä vastasi Luonnonvarakeskuksen tutkija Marja Uusitalo.
– Videolla on esillä muun muassa maisemanhoitotyön käytäntöjä kuten pistoriukuaidan tai pajutaideteosten rakentamista. Videoiden on tarkoitus toimia kannustajina kyläläisille jatkossa. Niiden avulla voi palauttaa mieleen oppeja, mitä kursseilla saatiin, kertoo Marja.
Tulevaisuuden eväät repussa
Mutta voimaantuivatko ne kylät Ranualla ja Simossa sitten oikeasti?
– No, kyllä minä ainakin näkisin, että voimaantuivat, toteaa Rauno.
Hänen mielestä hankkeen aikana kylien asukkaat aktivoituivat nähdessään oman kylänsä potentiaalin. Lopulta asukkaat käynnistivät myös erilaisia kehittämistoimia, kuten investointihankkeita, joilla hankittiin urheiluvälineitä yhteiseen käyttöön.
Tulevaisuuden toiveet hankekylien osalta ovat Raunon mielessä selkeät:
– Toivon, että erityisesti Ranuan kunta panostaisi siihen, etteivät syntyneet tulokset jäisi niin sanotusti kuolleiksi kirjaimiksi, vaan toimenpide-ehdotukset otettaisiin käyttöön ja toteutukseen. Lisäksi toivon, että kylissä syntynyt aktiivisuus jäisi elämään.
Otetaanpa ajatusleikki. Miltä, Rauno Kuha, sinusta näyttäisi esimerkiksi Ranuan Kuukasjärvellä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, jos kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan?
– Kuukasjärvi olisi tuolloin vilkas kylä, jonka kylänraitilta kuuluu lasten ääntä. Kylässä toimisi pari matkailuyritystä ja kylätalossa olisi aktiivista toimintaa ympäri vuoden. Talo voisi olla myös osin matkailukäytössä.
Mahdollisuudet on siis vaikka mihin ja eväätkin on jo pakattu reppuihin. Hankkeen kotisivut, jolta kaikki kirjalliset tuotokset ja materiaalit löytyvät: https://www.luke.fi/projektit/voimaantuvat-kylat/
Johanna Asiala