Osa kansalaisista on varautunut kriisitilanteisiin erilaisin kotivarastoin.
Moniko on tullut miettineeksi, ovatko omat digitaidot riittävät siihen, että suurinta osaa palveluista tulisi vahvojen suositusten saattelemana käyttää sähköisesti?
Osa kieltäytyy näistä ”digiasioista” ihan vain periaatteellisista syistä. Juuri nyt digitaidot kuitenkin helpottaisivat arkea ja olisivat se turvallisempi vaihtoehto. Joukostamme löytyy myös niitä, jotka haluaisivat digitaalisten palveluiden pariin, mutta miettivät, kuka auttaisi alkuun.
Ruohonjuuritasolta ponnistavalle digiohjaamista antavat pääsääntöisesti erilaiset hankkeet, järjestöt ja kirjastot. Viranomaispalveluita tarjoavilla on lakisääteinen velvollisuus ohjata omien sähköisten asiointikanavien käytössä. Onko digiohjaamisen määrä Lapissa kuitenkaan riittävä?
Digitaitojen kuuluisi olla uusi kansalaistaito. Meillä ohjaamisen haasteena on vielä ne kuuluisat pitkät välimatkat. Viihde-, kulttuuri- ja liikuntapalveluita tuotetaan nyt koronakriisin aikana paljon sähköisessä muodossa. Digitaitoisimmat yrittäjät räätälöivät palveluitansa vauhdilla tavoittaakseen kotiinsa linnoittautuneet asiakkaat.
Koronaviruksen haastamassa ajassamme erilaiset digitaidot laittavat ihmiset eriarvoiseen asemaan. Pelkästään etätuen hakeminen ja käyttäminen vaativat digitaitoja, saati kulttuuripalveluihin osallistuminen sähköisesti. Moni jää poikkeustilassa ilman apua, eikä voi siksi käyttää lainkaan digitaalisia palveluita.
Nyt voisimmekin opettaa läheisellemme edes yhden digitaidoin kotivaraksi. Digimaailmasta kun saisi vaikka tilattua sen vessapaperirullan kotiovelle.
Minkä digitaidon sinä voisit opettaa toiselle?
Tuomas Laajanen, Hanna Saramaa, Kirsti Mustalahti
Lapin maakunnallisen digituen koordinaatiohankkeen työntekijät