Eri puolilla Lappia on jäljellä vielä joitakin arvokkaita, vanhoja rakennuksia. Rovaniemellä sodalta säästyivät mm. vuosina 1909–1910 valmistuneet vanha rautatieasema, rautatieläisten talo ja entinen asemapäällikön talo. Niistä on edelleenkin eloa ja iloa lapsille, nuorille, nukketeatterilaisille ja kuvataiteilijoille.
Rovaniemen keskusta-alueen talovanhusten joukkoon kuuluu myös kansakoulun opettajien asuintaloksi vuonna 1926 rakennettu arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema puutalo Kansankatu 9:ssä.
– Välillä kaupunkilaisten kuulee puhuvan koko rakennuksesta tyttöjen talona, vaikka tällä hetkellä olemme saaneet vuokratuksi vasta puolet, virnistää Tyttöjen Talon perustamishanketta 3 vuotta luotsannut Tiina Lappalainen.
Tyttöjen Talo Rovaniemellä on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa sosiaalista nuorisotyötä, jonka tavoitteena on tukea nuoren kasvua omaksi aidoksi itseksi.
– Kun perustamishanke polkaistiin käyntiin kolme vuotta sitten, etsimme yhdessä taustaorganisaatiomme setlementtinuorisojärjestö Rovalan Nuoret ry:n nuorisotyönjohtaja Raija Vanhamaan kanssa keskusta-alueelta nuorten matalan kynnyksen kohtaamispaikaksi soveltuvaa tilaa. Tämä oli rakkautta ensihenkäyksellä! Haaveilemme että jossain vaiheessa saisimme koko kiinteistön kohtaamistyön käyttöön.
Kiireetön kasvun paikka
Lankkulattian narina tai tulien sytyttäminen pönttöuuniin oli ennen arkipäivää, Talolla vierailevalle nuorelle se voi olla ennen kokematon elämys. Routimisesta jumittunut oven karmi kiukuttaa kiireistä, mutta se voi myös pysäyttää kiireen.
– Vanha talo henkii pysyvyyttä, luo yhteyden tunnetta siellä elettyyn ja koettuun ja juurruttaa johonkin itseä suurempaan. Kävijät kertovat usein, että täällä kokee olevansa turvassa ja voi hetken hengähtää muun maailman kiireestä.
Iloa ikä kaikki
Tyttöjen Talon arki on eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kohtaamisia, yhdessä tekemistä, yhdessä oppimista. Naurua ja iloa, välillä kyyneleitäkin. Toiset heistä ovat vierailevia nuoria, toiset Isosiskoksi kouluttautuneita vapaaehtoisia aikuisia. Keskusteluissa yhteisen tekemisen äärellä on huomattu, ettei kaikilla ole ympärillään eri-ikäisiä ihmisiä. Joku ei ole koskaan ollut tekemisissä pienen vauvan kanssa, toisella ei ole isovanhempia tai muuta kontaktia ikäihmisiin.
Näistä ajatuksista syntyi idea kolmen sukupolven yhteisestä iltapäivästä 14.5. Silloin kaikki pääsevät osallistumaan Harriet Urposen ohjaamaan mummomuskariin, pihamaalle syntyy runopuutarha ilostuttamaan kesävieraita ja Rovala-Opiston sosionomi-opiskelijat ohjaavat kädentaiteita kaiken ikäisille.
Muistot talteen
Talo ympäristönä on omiaan avaamaan keskusteluita, joita ei syntyisi ilman vanhojen hirsiseinien suojaa. Talon pirtin pöydän ääressä on pohdittu entisaikojen elämää ja sitä, keitä talossa on aikaisemmin asunut. Talosta ei ole ollut saatavilla kulttuurihistoriallista tietoa paria valokuvaa ja rakennuspiirustusten arkistokappaleita lukuun ottamatta. Tärkeä osa päivän ohjelmaa on muistojen kerääminen.
– Toivomme että mahdollisimman moni Talosta jotain tietävä tai siinä asunut tulisi paikalle tai ottaisi meihin yhteyttä, jos ei pääse osallistumaan tapahtumaan. Jos talo herättää keskustelua menneestä, synnyttää se myös aivan uusia tarinoita, jotka jäävät elämään yhtä tärkeänä osana talon historiaa.
– Olemme valtavan kiitollisia että saamme tehdä työtä näin viihtyisässä ympäristössä ja samalla pitää huolta rakennetusta kulttuuriperinnöstä, huokaisevat Talon avainnaiset Tiina Lappalainen ja Elina Kreus.
Iloa ikä kaikki -tapahtuma on Lapin ammattiopistossa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi opiskelevan Ruusa Sarajärven oppimisprojekti.