Länsi-Lapille tyypilliset saivot ovat syviä ja kirkasvetisiä järviä, joihin liittyy monia uskomuksia.
Vieläkin elää uskomus saivojärvien kaksipohjaisuudesta, mutta aiemmin ne miellettiin myös vainajien ja henkien asuinpaikoiksi. Meidän maailmaamme muistuttavan saivo ajateltiin järven pohjan reiän toisella puolelle, jossa ylösalaisella järvellä eleli vesikansa. Veden väelle annettiin uhrilahjoja, ja vastapalveluksena se auttoi ihmisiä. Kuuluisimpia saivoja ovat Muonion Pakasaivo ja Äkässaivo, molemmat lähellä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa.
Lapin helvetti
Lapin helvetiksikin kutsuttu Pakasaivo on Pohjois-Suomen toiseksi syvin järvi Inarijärven jälkeen. Siinä on vettä syvimmillään 60 metriä, ja järveä ympäröivät jyrkänteet kurottavat paikoin saman verran järven pintaa ylemmäs. Pohjoispäässä lienee ollut saamelaisten palvontapaikka ja toinen, Kirkkopahta, siitä kolmisen kilometriä kaakkoon.
Samuli Paulaharju kuvaa paikkoja seuraavasti: ”Täällä jo ikimuistoisina aikoina olivat entiset äijit ja äijien äijitkin asustaneet, kunnioittaen ja kummastellen katselleet komeaa Pakasaivojärveä ja käyneet Pakasaivon takana kankaalla suurta Seitapahtaa palvomassa. Ja Seitapahtaa sanotaan myös Kirkkopahaksi, kun se on ollut lappalaisilla niinkun joku kirkkopaikka.”
Vajaat 20 kilometriä Pakasaivosta koilliseen sijaitsee mahtava Äkässaivo. Jäätikköjokien aikanaan kuluttama kanjoni ja viereinen seitakivi, seitapahta, mykistävät jylhyydellään. Myös Äkässaivo pahtoineen on ollut saamelaisten palvonta- ja uhripaikka. Paulaharju piti aluetta jopa Pakasaivoa mahtavampana ja semmoisena vetenä.
Lisää Äkässaivosta www.luontoon.fi/akassaivo ja Pakasaivosta www.luontoon.fi/pakasaivo