Kesäkuun työllisyyskatsauksen mukaan koko maan työttömyys on laskenut hieman vuoden takaisesta. Lähikuukausina näemme, onko kyse satunnaisesta heilahduksesta vai pysyvämmästä muutoksesta. Yhtä kaikki, työttömyyden taso on edelleenkin luvattoman korkea. Liki 370 00 työikäistä on vailla työtä. Se on 13,9 %:a työvoimasta.
Kokonaistyöttömyyden laskettua kasvaa samaan aikaan pitkäaikaistyöttömyys. Se nousi 15 %:a vuoden aikana. Myös yli kaksi vuotta työttöminä sinnitelleiden määrä kasvaa. Luvut kertovat, että aktiivisesta työllisyyspolitiikasta on luovuttu. Aiemmat massatyöttömyyden kaudet osoittavat, että kun työttömyys kerran nousee huippulukemiin, lasku tapahtuu paljon hitaammin. Seitsemän vuoden ajan – vuoden 2009 talouskriisistä asti – luvut ovat menneet väärään suuntaan. Ne, jotka kurimuksessa jäävät heikoille, eivät enää mukaan pääse ilman erityistä tukea.
Lappi keikkuu, vuoroin Pohjois-Karjalan kanssa, maan heikoimpana työttömyysalueena. Lapin työvoimamäärä jää ainoastaan 83 000 henkeen. Siitä liki 15 000 on vailla työtä. Vaikka Lapissakin tapahtuu paljon myönteistä, esimerkiksi matkailussa, on asetelma vaarallinen. Jos työvoimamäärä on pieni, rakenteellisen työttömyyden ongelmat kertautuvat kärjistyen. Mistä tekijät löytyvät tulevina vuosina? Jo nyt joihinkin tehtäviin on vaikea saada ammattitaitoista ja koulutettua työvoimaa.
Päälle kaatuvan työttömyyden ohella pitäisi katsoa myös tulevaan. Vaikka koulutuksen suunnittelu tulee aina jälkijunassa, kaikki koulutusasteet ja –muodot kattava massiivinen leikkausaalto tuhoaa tulevan kasvun eväitä. Aikoinaan paljon parjattu peruskoulu on tarjonnut kuitenkin tasaveroisen mahdollisuuden hankkia perusvalmiudet ja pyrkiä opintielle. Seudulliset ammatilliset oppilaitokset ja kattava lukioverkosto sekä maakunnalliset yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat taanneet koulutuksen saatavuuden kaikkialla maassa. Nyt sekin vaarannetaan.
Olen usein tuskaillut nykyisten päättäjien historiattomuutta etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Menneiden vuosikymmenten opit unohdetaan aivan liian helposti, kun mikään ei kuitenkaan ala nollapisteestä. Sama ongelma näkyy sivistyspolitiikassa. Kaikista karmeimmatkin koulutusleikkaukset selittää hallituksen puhuva pää, opetusministeri Sanni Gran-Laasonen, aina kansakunnan parhaaksi.
Suomen menestystarina yhdeksi maailman vauraimmaksi ja tasa-arvoisimmaksi maaksi mahdollistui siksi, että myös köyhän perheen lapsella oli mahdollisuus kouluttautua. Kansakunta mobilisoi koko potentiaalinsa yhteiseksi hyväksi. Nyt työttömien armeijan ja koulutusmahdollisuuksista ulos lyötyjen panos uhkaa jäädä kokonaan käyttämättä. Siihen ei pienellä maalla ole varaa.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja