Ivalolainen ITE-taiteilija Veikko Rajala ylitti ripeästi 90-vuoden ikäpaalun elokuussa. Veikko itse tokaisi, että ”Mitä pirua sitä vanahenemista juhullii?”. Eipä niinkään vanhuutta, vaan elinvoimaa, joka kumpuaa luonnosta ja taiteesta. Veikko on tehnyt elämäntyönsä metsurina Lapin kairoilla, mutta 50-luvulta lähtien hän on tallentanut vanhaa Lappia tauluihinsa ja veistoksiinsa.
Rajalan työhistoriaan mahtuu metsästystä, Kemin lentokentän kunnostusta sota-aikana, voimalaitoksien rakentamista Rajakoskella ja Jäniskoskella. Pitkäaikaisimmat tienestit olivat kuitenkin savotoilla. Metsätöistä mies ei kuitenkaan maalannut.
-Sitä pirullista työtä, en kyllä ala jäläjentämmää kellekkää. Se oli aina niinkun olis alkanu ensimmäinen päivä, eikä ois ikinä tottunnu siihin. Se oli niin pirullista työtä, luonnehti Veikko metsurin töitä.
Taiteeseen Rajala on tallentanut lähinnä luontoa ja saamelaista kulttuuria. Veikon teokset ovat lumoavia Lapin kuvauksia. Jokaisella teoksella on tarinansa ja ne herättävät muistoja. Veikko ei ole halukas luopumaan kuvallisesta päiväkirjastaan. Muisteluksissa yhdistyy mennyt, mutta myös nykyaika: vanhaa Petsamontien historiaa lapsen silmin Paljakaisen majatalosta käsin, kullankaivajia, pihoja ja palkisia sekä kohtaamiaan ihmisiä. Veikko on nähnyt sota-ajan, evakkoajan, Palkisojan sotavankileirin, jälleenrakennuksen ja elinkeinojen muutokset sekä viimeisimpänä Saariselän turismin.
Paljakaisen kestikievari 30-luvulta on tallentunut Veikko Rajalan maalaukseen.
Veikko Rajalan elinvoimasta ei kerro ainoastaan runsas taiteen tekeminen. Mies lenkkeilee, kasvattaa korvasieniä, sahaa polttopuunsa itse ja kantaa veden Palkisojasta. Talvella hän luo lumet kotitieltään käsipelillä. Parhaita naapureita ovat linnut ja oravat, joille hän vie ruuantähteet. Mies kiteyttää terveyden avaimen sinkkisankon pohjalla oleviin koivunoksiin, joita hän keittää tsaikan sekaan mausteeksi:
-Siihen tullee maan sissää kaikki!
Teksti ja kuvat: Anu Skön