Maalauksen pieni hiihtäjätyttö tähyilee suuressa, tummassa metsässä edessään kohoavalle vaaralle, jonka takana on koulu. Tytön vaalean essun alta pilkottava punainen hameenhelma on kuvan ainoa väripilkku. Kaikki muu on sitä, millaisiksi Ilmi Huovialan monet koulumatkat hänen muistissaan ovat jääneet: pimeää ja pelottavaa.
Rovaniemeläinen Ilmi Huoviala on eläkkeelle siirryttyään toteuttanut unelmansa maalata, siirtää elettyä elämää kuviin. Taulu Koulumatka syntyi vuonna 2010 niiden muistojen pohjalta, jotka olivat hänen mielessään säilyneet 1950-luvun Posiolta.
– Maantie meni kilometrin päässä kodistani. Koulumatkalla tie ylitettiin ja käveltiin tai hiihdettiin kouluun noin neljän kilometrin matka. Talvella saatettiin lähteä umpihankeen, kun tuisku oli peittänyt kaikki jäljet, Ilmi kertoo.
Silloin kun sisarusten tai läheisen sukulaistalon lasten koulumatka ei sattunut samaan aikaan, neljä kilometriä oli taitettava yksin. Pimeällä puiden varjot näyttivät uhkaavilta pedoilta.
– Repussa oli eväsleivät ja maitopullo, jossa maito saattoi pakkasella jäätyä. Koulussa saatiin puuroa tai maitovelliä, mitään välipaloja ei ollut. Lauantaisin minun tehtäväni oli vielä käydä kaupassa hakemassa sokeria ja viiden kilon vehnäjauhopussi. Kotiin tullessani oli kovin väsynyt ja nälkäinen.
Liikunnan iloa koulumatka ei vienyt. Ilmi muistelee koulujenvälisiä hiihtokilpailuja, joissa hän pärjäsi hyvin isompienkin rinnalla. Kerran naapurikoulun isommat kannustivat omaansa Ilmin uhatessa kannoilla: ”Et kai sä anna tuon kirpun mennä eteen!”
Vaikka Ilmi ei edelleenkään pidä pimeästä, hän muistelee kouluaikaa ilolla. Monipuolinen liikunta, johon kuuluivat myös monenlaiset kotityöt, ovat tuottaneet elämässä paljon hyvää.
– Olen ollut hyvin terve ja koen luonnossa liikkumisen voimaannuttavana. Työnteko ei sekään koskaan ole tuntunut vaikealta, Ilmi hymyilee.
Teksti ja kuva: Riitta Tolonen