Tanja Raappana vieraili jonkin aikaa Venäjällä kieltä opiskellessaan. Hän asui viikon verran perheessä, jonka jäsenille venäläisen Tatjanan tuttavallisempi muoto Tanja tuntui mukavan tutulta. Siitä oli helppo muodostaa sikäläiseen puhuttelukulttuuriin kuuluvia hellittelymuotoja kuten Tanjushka ja Tanetshka.
Lempinimiä hänelle on kertynyt kotimaassakin useita eri elämänvaiheissa. Pikkutyttönä kotona hän oli isän ja äidin Piika ja myöhemmin nuoruudessa joidenkin kavereiden seurassa Tanttara. Ylä-asteella koulukaverit keksivät toisilleen lempinimiä pelleilymielessä.
– Se oli kuitenkin myönteistä, porukan yhteisöllisyyttä lisäävää nimittelyä. En muista, minkä vuoksi minua alettiin silloin sanoa Emmiksi, Tanja kertoo.
Tanja on harrastanut urheilua lapsesta saakka, ja nykyäänkin reipas liikunta on hänelle tärkeää. Harrastuksen piirissä on syntynyt uusia, hyväntahtoisia lempinimiä.
– Joskus tuli mieleen kaverin kovasta treenisuorituksesta elokuva Terminaattori, ja tulin sanoneeksi Jania Janaattoriksi. Tietysti sain aika pian kuulla, että ”jopas Tanjaattori kiskaisi kovan treenin”!
Kaikkein mieluisin lempinimi on lappilaisten sukulaisten ja ystävien käyttämä Tanija.
Ainoa nimeen liittyvä pieni harmi on se, että se kuullaan ja kirjoitetaankin silloin tällöin Tarjaksi.
Tekstiviestien kanssa Tanja saa olla tarkkana. Jos viestiin kirjoittaa etunimen, älypuhelin pyrkii osoittamaan laajaa tietouttaan tarjoamalla välittömästi sukunimeksi Karpelaa tai Poutiaista.
Lahjat kuuluvat aika harvoin suomalaisten nimipäivän viettoon, mutta jos sellaisen on joskus saanut, se jää mieleen.
– Ehkä olin koulussa ja opettelemassa juuri kellonaikoja, kun sain nimipäivälahjaksi rannekellon. Siinä oli punainen nahkaranneke, Tanja muistaa tarkasti.
Markkinoinnissa käytetään monesti hyväksi sitä, että oman nimen näkeminen mainoskirjeessä pysäyttää lukemaan muunkin asian. Tavallisessa kanssakäymisessä vaikkapa työelämässä nimen muistaminen tuntuu kovin hyvältä.
– Se on ihmisen kunnioittamista, Tanja toteaa.
Teksti ja kuva: Riitta Tolonen
