Kemijärvellä eläkepäiviä viettävä Sisko Luokkanen eli lapsuutensa ja kävi koulut Rovaniemellä. Nainen tuli työn perässä Kemijärvelle 19-vuotiaana. Hän sai palvella sellutehdasta laboratoriossa peräti 41 vuoden ajan, ennen kuin tehdas sulki ovensa.
Sisko nauraa, että sen jälkeen alkoivat eläkeläisen kiireet. Kesät kuluvat pihatöiden parissa sekä mökkeillessä. Hän kulkee paljon luonnossa, valokuvaten ja tarkasti silmäillen, jotta voi maalata eri aiheista tauluja.
Sisko nauttii kaiken uuden oppimisesta. Talvisin hän maalaa, tekee käsitöitä ja hiihtelee.
Tytär ja poika ovat jo lentäneet pesästä. Kotona viihdyttää puoliso ja Pico -koira, joka pitää huolen päivittäisistä lenkkeilyistä.
Sisko Luokkanen on Kuvataideseura Palas ry:n jäsen, hän kuuluu myös Kemijärven taideyhdistykseen. Naisella on ollut muutama oma taidenäyttely, hän on osallistunut myös yhteisnäyttelyihin.
Siskon isälle oli tärkeää, että tyttö ristitään nimenomaan Siskoksi. Isällä kun ei ollut ainuttakaan sisarta. Äiti oli ehdottanut Annelia ja veli oli pitänyt Liisaa hyvänä nimenä.
– Niinpä minusta tuli Sisko Liisa Anneli, nainen paljastaa.
– Olen ihan tyytyväinen nimeeni. Sukulaiset puhuttelevat minua Sisko Liisaksi, tuntuu, ettei pelkkä Sisko ole edes oikea nimeni.
– Vuosien varrella Siskosta on tullut muutamia sekaannuksia. Monet luulevat, kun minua kutsutaan Siskoksi, että olen puhuttelevan sisar.
Siskolle ystävät ovat tärkeässä asemassa. Hänellä on peräti kaksi kaimaa, jotka ovat läheisiä. Sisko Oikarisen ja Sisko Sivosuon kanssa naiset ovat löytäneet uuden happaman hauskan harrastuksen; bokashi rouheella kompostoinnin.
– Tässä iässä saa olla tyytyväinen, että on terveyttä ja läheiset voivat hyvin.
Teksti: Elisa Javarus
Kuva: Tellervo Välikangas
