Kaamoksen sininen hämärä on laskeutunut Lappiin. Reissumies Olli Järvenkylä on jättänyt taakseen lumisen tunturimaiseman. Elokuussa alkanut sadan päivän retki Urho Kekkosen kansallispuistoon päättyi itsenäisyyspäivän jälkeen. Päällimmäisinä tunteina Järvenkylällä on sekä helpotus että haikeus.
Tapahtumatuottaja-eräoppaan sadan päivän projekti eteni suunnitelmien mukaan ilman isompia vastoinkäymisiä. Toki mukaan mahtui heikompiakin hetkiä, mutta reissun keskeyttäminen ei käynyt Järvenkylän mielessä.
– Etukäteen arvelin tiukkojen hetkien tulevan lumen, pakkasen ja pimeyden kera, sillä en ole erityinen talviretkeilyn ystävä. Ja niinhän siinä kävi. Hiihtäminen ei sujunut, ja muistan myös hetken, kun tarvoin lumikengillä polvia myöten lumessa tunturituiskussa. Silloin ajattelin, että onko tässä mitään järkeä, mutta nyt tuo hetki jo naurattaa.
Arvostusta ulkomaisilta vaeltajilta
Puiston vaeltajat tekivät poromiesten nimeämään sajanpäivänäijään vaikutuksen.
– Urho Kekkosen kansallispuisto on maamme ykkösiä. Metsähallituksen luontopalvelut mahtavan määrän työtä, jotta kämpät, tulentekopaikat ja reitit pysyvät kunnossa. Me suomalaiset pidämme tätä ehkä liian itsestäänselvyytenä, mutta puistossa tapaamani ulkomaiset vaeltajat osasivat todella arvostaa tupa- ja reittiverkostoa. Myös Lapin luonto, avaruus, puhtaus ja rauha saivat heiltä ylistystä.
Järvenkylä kiittelee tukijoitaan ja ystäviään, ilman heitä projekti ei olisi ollut mahdollista toteuttaa. Järvenkylän reissua on seurattu eri puolella maailmaa. 100 päivän reissusta on tavoitteena julkaista kirja.
