Eihän niistä ota kukkaan selevää. Tämä lause on tullut eteen aika monta kertaa viime kuukausien aikana, kun kylillä on puhuttu tämän hetken tilanteesta. On Sote-uudistusta, maakuntauudistusta, pelastuslakiuudistusta, valinnanvapautta. Tietoa tulee joka suunnasta, mutta ei kuitenkaan mitään tietoa.
Me kyläväki olemme aika ihmeissämme siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Kuka kylien asioista tulevaisuudessa päättää? Kenen kanssa sovitaan ja neuvotellaan asioista? Onko se maakunta vai kunta? Onko kunnassa enää ihmistä, joka tietää mitä meillä kylillä tapahtuu ja kuka meitä auttaa? Miten tämä ns. valinnanvapaus toteutuu meidän pienissä kylissä, onko meillä mahdollisuutta valinnanvapauteen?
En yhtään ihmettele näitä kysymyksiä, kyselen niitä itsekin melkeinpä päivittäin. Meille kehittäjinä toimiville on järjestetty monenlaisia seminaareja, joissa voi perehtyä asioihin. Voimme myös vaikuttaa näennäisesti erilaisissa työpajoissa. Olen yrittänyt osallistua mahdollisimman paljon ja vaikuttaa. Mutta en ole käynyt yliopistoja enkä korkeakouluja, enkä ymmärrä niitä hienoja sanoja ja yliopistokieltä, mitä monissa seminaareissa liian usein käytetään. Olen saattanut istua päivän jossain seminaarissa ja miettinyt itsekseni olenko tosiaan näin tyhmä, vai vain väärässä paikassa väärään aikaan. Tämän vuoksi olen alkanut kyseenalaistaa myös omaa työtäni.
Olen aina pitänyt itseäni ruohonjuuritason toimijana eli ihmisenä, joka puhuu kyläläisten kieltä, on samalla aaltopituudella kylätoimijoiden kanssa ja ymmärtää niitä ongelmia, joita kylillä on. On ollut helppo auttaa, kun tietää mistä puhuu, mutta riittääkö se enää? Onko minusta enää toimimaan työssä, missä en voi antaa väelle sitä, mitä näiden uudistusten pyörteissä tarvitaan?
No, totuus on kuitenkin, että uudistukset tulevat. Kuntavaalit ovat edessä ja uudet maakunnat aloittavat toimintansa 2019. Mistä asioista tulevaisuudessa päättää kunta ja mistä maakunta, on vielä vähän epäselvää meille kyläväelle. Mutta se on selvää, että me päätämme kuka siellä päättää. Meidän pitää huolehtia siitä, että kunnanvaltuustoissa istuu ihmisiä, jotka asuvat meidän kylissä tai ainakin ymmärtävät, mitä kylien elinvoimaisuus on ja mitä se vaatii.
Tähän elinvoimaisuuteen ja kylien yhteisöllisyyteen voi jokainen tutustua 10.6. Avoimet Kylät päivänä. Silloin näytämme, mistä kylät on tehty.
Eihän niistä kukkaan ota selevää.
Mie lupaan, että ainakin yritän, tulen istumaan niissä seminaareissa niin kauan, että ymmärrän.
Pirjo Riskilä
Lapin kyläasiamies
Lue Lappilaisen digilehti maksutta täältä