Miehen nimeä ei koskaan väännelty muuksi, vaikka nuorena joku otti käyttöön lempinimen Aukki.
– Mutta Auno, tämä on ihan ok nimi, hieman erikoinenkin.
Näin vahvistaa omaan nimeensä tyytyväinen Auno Mommo.
Perheen kaikilla kahdeksalla lapsella on nimen alussa A-kirjain.
– Matti olisi ollut normaalimpi nimi tuohon aikaan. Lapsena ei Auno nimi tuntunut omalta nimeltä. Toinen nimeni on Kullervo, olisiko se sitten ollut mieluisampi, enpä tiedä.
Sen verran harvinainen nimi on, että sen kantajia ei ole tullut elämän varrella missään toista vastaan. Nimikaimaa ei ollut koulussa, kaveripiirissä tai työpaikalla.
– Niin, paitsi kuolinilmoituksissa. Ja muistelen, että yksi Rovaniemen jälleenrakentajista oli Auno Kerola.
Erikoisempi nimi on vaatinut matkan varressa toistoja ja oikaisuja.
– Ai Tauno? Ai Rauno? Näitä olen saanut korjailla sitten oikeiksi. Jos olisin se Matti, niin se olisi sillä selvä.
Auno -nimen on saanut liki 400 suomalaista miestä ja yli 40 naista. Samaa nimeä on käytetty myös paikannimistössä. Sopiipa nimi myös sukunimeksi ja alle 100 henkilöä on rekisteröity nykyisellä sukunimellä Auno.
Tunnettuja Aunoja ovat jääkärieversti Auno Kaila ja Mannerheim-ristin ritari Auno Kuiri. Kuvitteellisia Aunoja löytyy kirjailija Heikki Meriläisen Pietolan tytöt- kirjassa ja iisalmelaisen kansantanssitapahtuma Aunon tunnushahmo Auno-susi. Aunosuden nimiin on perustettu myös nuorisoseura, Aunosuden Nuorisoseura ry.
Noin joka viidennellä suomalaisella on vielä harvinaisempi nimi.
Nimipäiväänsä eläkkeellä oleva Auno viettää Helsingissä.
– Kyllä me kakku tehdään. Se on ollut tapana, jos joku kotiväestä on käymässä tai olemme jonkun perheenjäsenen nimipäivän aikaan yhdessä jossain muualla.
– Kun olin työelämässä Rovaniemen kaupungilla rakennuspuolella, niin siellä oli tapana, että nimipäiväsankari toi iltapäiväkahville markkinarinkelit. Näin tein vielä, kun olin ensimmäistä eläkevuottani viettämässä.
Teksti: Riitta Kemppainen-Koivisto
Lue Lappilainen lehti maksutta täältä
