Tallinnassa on kaupunginosa nimeltään Pirita. Paikallisen luostarin mukaan nimetyllä alueella löytyy turisteille paljon sekä historiallista että nykypäivään kuuluvaa katsottavaa ja koettavaa. Kun joku Pirita Buchtin lähipiiristä käy Tallinnassa, Pirita saa pian viestin tai postikortin, jossa on nähtävyyksiä tai maisemia juuri tuosta osasta kaupunkia.
Pirita onkin vironkielinen muunnos Birgitasta, ja se on Suomessa paljon harvinaisempi kuin kahden teen Piritta.
Viro ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään silloin, kun Pirita Buchtin vanhemmat miettivät vastasyntyneelle tyttöselleen nimeä.
– Olin syntyessäni hyvin pieni, ja vanhempien mielestä Pirita oli nätti nimi sellaiselle pirpanalle. Muuten, toisen nimeni Maarit sain sen vuoksi, että kummisetä ei olisi muuten suostunut tulemaan kummiksi, Pirita lisää.
Pirita lisättiin allakkaan Pirittan rinnalle vasta 1983. Vaikka nimipäiviä ei olisikaan tapana suuremmin juhlia, lapsi kyllä huomaa, jos oma nimi ei koskaan ole sankareiden joukossa.
– Se tuntui kamalalta ja hienolta sitten, kun nimi tuli kalenteriin.
Kun kahden nimen välillä on yhden kirjaimen ero, vaikutuksilta ei voi välttyä.
– Lapsena ärsytti, kun nimet sekoitettiin. Nuorena korjasin herkästi, nyt enää joskus. Nykyään sähköpostiviesti saattaa alkaa ”Hei, Piritta…”, vaikka osoite on oikein yhdellä teellä.
Pari vuotta sitten Pirita oli lasten kanssa perhekerhossa ja kuuli nimeään kutsuttavan. Hämmästys oli suuri, kun kaksi päätä pyörähti kutsujan suuntaan. Ensimmäisen kerran löytyi oikea yhden teen kaima.
Lempinimiä syntyy helposti silloin, kun jokin nimi on pikkulapsille vaikea.
– Suvun keskellä minua sanottiin lapsena Piitaksi, koska serkut ei osanneet sanoa oikeaa nimeä. Piri
syntyi ystävän suvun keskellä, kun Pirita oli vaikea heidän yksivuotiaalleen. Nimi jäi käyttöön, kun ystävä pyysi poikansa kummiksi.
Lapsuudessa Sodankylässä naapurin tytöt sanoivat häntä Pirreksi, ja siitä tuli partion harrastajalle myös partionimi.
– Kun muutin pois, olin kai jotenkin kyllästynyt siihen, ja niin Pirre jäi Sodankylään.
Teksti ja kuva: Riitta Tolonen
Pääset lukemaan Lappilaisen maksutta täältä
