Muinaisskandinaavinen nimi Sighne tarkoittaa voittajatarta. Siitä on muotoutunut vähän helpommalta kuulostava Signe, joka yleistyi Ruotsissa jo 1800-luvun lopulla ja otettiin käyttöön myös Norjassa ja Suomessa.
Signe Nuorgam saikin nimensä Norjan kautta.
– Äitini Karoliina on Norjasta, ja hänen hyvä ystävänsä oli Signe. Siitä nimeni juontuu, hän kertoo.
Luonnollisesti nimen ääntäminen sujuu helposti ruotsalaisilta ja norjalaisilta, mutta muut ulkomaalaiset joutuvat höristämään korviaan kuullakseen oikein.
– Heille nimen on useasti joutunut toistamaan äännettäessä ja kirjoitettaessa, yrittäjänä toiminut Signe Nuorgam toteaa.
Useimmiten nimi säilyy allakassa, kun se on sinne otettu, mutta Signe on yksi harvoista poikkeuksista. Viime vuosisadan alkupuolella allakkaan tullut nimi poistui sieltä vain parinkymmenen vuoden jälkeen. Se palautettiin takaisin vuonna 1973, ja vaikka se on edelleen varsin harvinainen, niin tällä vuosikymmenellä sen suosio on selvästi nousussa.
Siitä kertoo Signe Nuorgaminkin kokemus. Ikäisiään kaimoja hän ei ole koskaan tavannut, mutta tällä hetkellä heitä on kaksin kappalein ystäväperheen lapsenlapsissa.
Suomalaisille ruotsalaisperäisen nimen kirjoittaminen ei aina ole ihan selvää.
– Johtuneeko tutusta Singer-ompelukoneesta vai muuten äng-äänteen vaikeudesta, että monet kirjoittavat Singe.
Ehkä samasta syystä lempinimet eivät tuota äännettä sisällä.
– Monille ystävilleni olen Sinkura. Yrittäjänä ollessani käytettiin paljon Sikkeä.
Monia nimiä käytetään myös yritysten niminä, ja naisen nimen ovat saaneet erityisesti monet kahvilat ja ravintolat. Sastamalan Mouhijärvellä sata vuotta Signen taloksi kutsutussa talossa palvelee talon ensimmäisen emännän mukaan nimensä saanut Lounaskahvila Signe. Rovaniemellä Signessä myydään kankaita.
Riitta Tolonen