Virpi Kytö tietää tarkkaan etunimensä alkuperän.
– Etunimen minulle on päättänyt antaa äitini Leena. Häntä oli leikillisesti kutsuttu Varpu Helenaksi, ja siitä äiti keksi tehdä minun nimekseni muunnoksen Virpiksi. Eli varvusta tulikin hento oksa, kertoo Virpi.
Vuoden 2009 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa 10 340 naista kantoi Virpi- nimeä. Virpi on myös harvinainen sukunimi. Virpi tarkoittaa ohutta puun tai pensaan oksaa ja sanan muunnelmia ovat Virve ja Virva.
Kytön Virpi asuu pienessä kaupungissa Karkkilassa maaseudun rauhassa. Hänen lapsuudessaan saman ikäisiä kaimoja oli muutamia.
– Olen syntynyt 1978 ja tuohon aikaan nimi on ollut suosionsa huipulla, tietää Virpi.
Vapaa-aika hänellä kuluu uimahallissa, luonnossa retkeilemällä tai katsomalla jännittäviä rikossarjoja. Luonto on ollut Virpiä aina lähellä pienestä pitäen ja myös Lappi tullut tutuksi jo lapsena.
– Ensimmäisiä lomamatkoja perheen ja sukulaisten kanssa pohjoiseen on tehty 80-luvun loppupuolella. Silloin tutuiksi tulivat hiihtoladut, laskettelurinteet ja hillasuot. Niistä reissuista on osa sydäntä jäänyt Lappiin tai osa Lappia sydämeen. Perinne jatkuu edelleen, suon tuoksua käyn haistelemassa Kittilässä vuosittain. Parempaa lomapaikkaa ei löydy, Lapin luontoa ja hiljaisuutta ei voita mikään!
Nimipäivä Virpillä on 12. marraskuuta.
– Nimipäiviä ei ole erikseen vietetty, koska syntymäpäiväni on kolme päivää aikaisemmin. Samalla kakulla on mennyt kahdet juhlat.
Riitta Kemppainen-Koivisto