Tähti on syttynyt taivahalle ja varmaan joillakin esiintymislavoilla. Uusin estradi on kuitenkin Rovaniemen Valtakatu, jonka ravintolasiiven ylle on langennut kulinaristien kaipaama uusi tulokas, ravintola Tsar.
Ulko-ovi avautuu raskaasti, joka ei johdu oven painosta itsestään, vaan sisälle astuvan uteliaan verkkaisesta tavasta tarttua kahvaan ja hartaasta tulotunnelmasta. Eteinen onkin kuin lämpiö, lämmin henkäys peiliseinineen ja kynttilöineen ja metallinhohtoisine ovineen. Verkkaisuus jatkuu, kun porrasaskeleet johdattavat seuraavaan pisteeseen, vaatenaulakolle. Sielläkin kuuluu toimia arvoisella tavalla, näin seinät huokuvat. Ne kertovat: älä pidä kiirettä nyt, näytöksen alkuun on vielä aikaa.
Zakuska tervehtii tulijaa
Tsarin ruokasaliin astuminen johdattaa pakosti katseet kohti kullanhohtoista kattoa, koristeellisia, majesteetillisia seinätapetteja. Taulurivistö kertoo, että johonkin Romanovien ajan hoviin tässä on tultu.
– Anastasian aikaan, kuiskaa ravintolapäällikkö, joka kertaa näin asiakkaiden ensikommentteja Tsarin tunnelmasta.
Tokihan me tuon piirretyn elokuvan kestosuosikin, Anastasian, tunnemme. Mutta että täällä Rovaniemellä?
Meidät johdatetaan pöytään ja kohta jo eteen asetetaan Zakuska, kahden kerroksen alkupalalajitelma.
Riimihärkää, savuporoa, salamia, porkkanasalaattia, savusiikaa, suolakurkkua, smetanaa, hunajaa, mitä vielä. Nämä tapakset kulautellaan kuplivasti alas georgialaisen shampanjan kera. Näin tunnelma hovissa alkaa laskeutua uomiinsa eli juuri niille kohilleen, kuin täällä ravintolataivaassa tulee tapahtuakin. Alkupalojen haluamme laskeutuvan hyvin, joten kehtaamme ottaa pienoiset napanterit, savusuklaalla maustetun votkahömpsyn.
– Nastrovje!
Toki keittiöstä on tullut jo pieni tervehdys kokeilta ihan alkuun, että emme olisi niin säikähtyneen odottavaisen tunnelmissa turhan pitkään: suolakurkkusiivu hunajaisella smetanalla ja savukaviaarilla.
Parilalla suuri härkä
Sitten jo tirisee ruoan tulosuunnalla, jossain kauempana köökissä, ja tuo tirinä pysähtyy pöytämme kohdalla. Hyvä ääni! Sen täytyy tarkoittaa jotain, josta Nikolaikin piti.
Rautaparila lepää turvallisesti puisella tarjottimella, härän valmiiksi siivutettu ulkopaisti siinä tirisee kuumana viimeisiään, ennen kuin muuttuu tuoksuksi kehoittaen tarttumaan ottimiin. Valmiiksi lämmitetylle lautaselle saamme asetella broccolia, punakaalta, suussa sulavaa valkosipuliperunaa ja tuota taivaisen ruokataivaan lihaisaa tähteä, pehmeästi suussa sulavaa härkää.
Aika jotenkin pysyy siinä samalla, sillä parilalla ei tunnu olevan loppua ollenkaan. Aina on toisessa päässä tarjotinta vielä jotain, jota ei vielä ole tullut maistetuksi.
Ovi käy. Sisään saapuu pariskunta pienen vauvan kanssa vaunuineen. Heidät ohjataan pieneen swiittiin, omaan rauhaan. Ravintolapäällikkö ehtii vastata tuleviin puheluihin, joissa varataan paikka 8 hengelle seuraavalle illalle. Pikkuhiljaa sisään astuu aasialainen nuoripari, toinenkin. Omaan tahtiin, yhtä verkkaisesti ja odottavasti saliin eteisestä kurkaten.
Lämmin marenkijäätelö
Mutta edessä on vielä pieni päätöshetki, soikealle lautaselle asetettu uunijäätelö. Mukaan on ripautettu suolakinuskia ja shampanja-marjamelbaa, ja koko komeus piilotettu kuuman marengin huomaan. Tätä ei ihan loppuun asti millään päästä, niin iso jälkiruoka-annos on.
Tähtitunnelmiin johdatetaan kaamoksen väkeä Rovaniemellä iltaisin kello 17 alkaen. Nili, Himo ja Nest on saanut rinnalleen Helsingin Saslikin pikkuveljen, Tsarin. Tervetuloa, hyvä veli!
Riitta Kemppainen-Koivisto