Varanginvuonon reunalla sijaitseva pieni ja idyllinen Pykeijän kylä ja sen historia tulee tutummaksi lukemalla pienen kirjan Elisabeth Ingile Hastadin muisteluksista. Eläkkeellä oleva opettaja on tallentanut sodan aikaisia ja heti sodan jälkeisiä tapahtumia pienten tarinoitten muotoon. 80 lyhyttä muistelusta vievät lukijan merenrantaan, seuraamaan vanhempien edesottamuksia, eläinten käyskentelyä, leikkikavereitten kanssa vietettyjä hetkiä.
Muistissa ovat monet isommilta kuullut jutut ja huhut maailmanpolitiikasta, naapurustojen elämästä ja lapsille pelottavista asioista. Juttuja lukiessaan voi vain kuvitella hetkiä, jolloin sodan isoilta tuhoilta säästynyt Pykeijän väki seuraa vastarannan Vesisaaren täydellistä tuhoa ja paloa. Ja sitä riemua, kun pikku tyttö saa lastenvaunut, kuten naapurin tytöillä.
Pöytälaatikon muistelukset oli hyvä tallentaa kansien väliin. Näin lukijalla on yksi mahdollisuus enemmän päästä sisään siirtolaisten, Suomesta Norjaan muuttaneiden aikalaisten elämästä, ja miten sota vaikutti koko kylän elämään vielä vuosia sodan jälkeen. Tarinoista osa on kirjoitettu meänkieltä muistuttavalla ”pykeijänsuomella” ja kuvitettu mustavalkoisilla kuvilla Hastadin perhealbumista.
Riitta Kemppainen-Koivisto