Kalastus on eettisesti kestävää

Onkiminen on yleiskalastusoikeus, joka sopii niin lapsille kuin ikäihmisillekin. Kuva: Jaana Vetikko, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.

 

 

Kalastus on osa suomalaista elämänmuotoa ja kulttuuria. Suomessa vapaa-ajan kalastajia on n. 1,5 miljoonaa ja oikeuksia kalastukseen erilaisissa vesistöissä on paljon. Kesämökkikulttuuri on omiaan vahvistamaan kalastuksen pysymistä merkittävänä harrastusmuotona. Näin myös Lapissa, jossa kesän aikana puhuttivat monenlaiset kalastamiseen liittyvät asiat.

Monenlaisia hyötyjä

Paitsi terveellistä lähiruokaa, vapaa-ajankalastus tuottaa harrastajille ja yhteiskunnalle sosiaalista, kasvatuksellista ja taloudellista hyötyä. On laskettu, että taloudellinen hyöty on 250 miljoonaa euroa vuosittain pelkästään harrastuskalastajien käyttämistä varoista. Päälle tulevat vielä tuotot kalastuspalveluyrityksille välinevuokrista ja opastuksesta.

Virtaa syksyyn ja työhön

Vapaa-ajankalastus on omiaan aktivoimaan ihmisiä liikkumaan ja jaksamaan työssä. Kalastus on monen eläkeläisen arjen ohjelmaa ja pienemmille tapa oppia kunnioittamaan ympäristöä ja luontoa.  Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksen mukaan kalastus on yksi tehokkaimmista keinoista vahvistaa ja ylläpitää luontokontaktia.

Onkiminen ja pilkkiminen hoituvat ilman lupamaksua, mutta kalastohoitomaksu tulee maksaa, kun on 18-64-vuotias ja on vavan kanssa kalassa. Yleisen luvan voi ostaa osoitteessa eräluvat.fi tai R-kioskista. Maksukuitti täytyy pitää kalareissulla mukana ja se pitää näyttää, jos kalastuksenvalvoja, poliisi, metsähallituksen erätarkastaja tai rajavartiolaitoksen tarkastaja sitä kysyy. Lapissa on myös paljon jokivarsia ja järviä, joille pitää olla erillinen alueellinen kalastuslupa.

Kunnioita saalista

Edellytys kalastusharrastukseen on, että jokaisen kalastajan tulee osata kalastusetiketti. Kesän aikana Lappia puhututtivat sairastuneet lohet ja miten kalaa saa pyytää. Epäselvää on ollut, minkä kokoisia kaloja saa mistäkin vesistöstä nostaa ja minkä verran. Kalastuksen eettisyys on noussut esiin, kun on kärhämöity, ottaako kalastaja saalista vai omiin tarpeisiin syödäkseen ja voiko kalastaa vain huvikseen ja päästää kalansa vieheestä irti takaisin vesistöön. Kalastaja tulisi osata valikoita ruokakalat pienemmistä yksilöistä ja tunnistaa eri lajien alamitat ja muut säännöt. Jos haluaa saaliinsa vapauttaa, tulee se tehdä hellävaroen ja viivyttelemättä.

Ja vielä roskakalat. Onko sellaisia olemassakaan?

Riitta Kemppainen-Koivisto