50 pientä runoa sisältää Mirjam Silvénin runoteos Sydämeni joiku. Nämä runot laulavat joikuaan, heleinä sanoina niin, että näitä kirjanyhdistelmiä voisi vaikka maiskutella. Ääneen itsekseni luen, ovat niin kauniita.
Hymyhuulin käännän sivuja. Siellä tepastelevat riekko, poro ja tietenkin kuukkeli, nuo Lapin hullujen lemmikit. Kun vastaan tulee ”riekonmarjan punainen tuska”, aivan hampaissa tuntuu.
Luonto hoivaa, olit sitten Lapin maassa tai vuonojen äärellä. Nokipannukahvit, nehän ovat ihan parasta, istuitpa sitten kannonnokassa tai tulistelisit venevalkamassa.
Metsästä huokuu rauha ja hellyys, siinä hetkessä elämisen onni. Silvén punoo metsän puut elämään ja pyyteettömään rakkauteen: sinä puu olet siinä vaan, minä tässä, toisiimme rakastuneet.
Näitä runoja rallattelen, kirjan laitan reppuun. Poimin sen sieltä yllätyksellisesti esiin, lurautan loitsun ja annan jonkun kohtaamani ihmisenkin ilostua niin, että voi vaikka pistää tanssiksi tunturissa.
Riitta Kemppainen-Koivisto