Kokonaisen vuodenkierron kirjo välittyy Pirjo Rantalan runoteoksesta. Runoissa haikaillaan tuulten tuivertamista aallokoista kohti myrskyä, sitten otetaan suunta kohti kesää, tyyntyvää rauhaa ja lempeyttä. Joukkoon mahtuu niin surun kyyneleitä kuin ilon hippusia, menettämisen ahdistusta ja uudelleen löytämisen riemua.
Yli 80 runon teos alkaa keväisestä valosta ja siirtyy säätiedotuksen tavoin tunnelmasta toiseen, jopa niin, että lintujen varhainen kevätviserrys kuulostaa kuin olisi menossa suomilove- konsertti kahdelle!
Runot tekevät rujosta kauniin. Parhautta on lukemisen jälkeinen tunnelma, jossa jäljelle jää aina: Toivo.
Rantala, Pirjo. 2020. Tunteista temmattua. Mediapinta.
Riitta Kemppainen-Koivisto