Luonnonmaantieteilijä Pekka Niittynen lumoutui Lapin luonnosta jo lapsena.
Niittynen väitteli viime syksynä lumiolosuhteiden vaikutuksesta tunturiluontoon ja miten lumipeitteen hupeneminen tulee niihin vaikuttamaan. Tutkimuksissa selvisi, kuinka ehdottoman tärkeää lumi on pohjoisen luonnon monimuotoisuuden kannalta. Lumi osaltaan ylläpitää sitä elonkirjoa, joka ilahduttaa kairan kulkijaa mitä monipuolisimmalla kukkaloistollaan.
– Lapin luonto lumosi minut jo kymmenvuotiaana nassikkana, kun isäni vei minut ensimmäiselle vaellukselleni Utsjoen erämaahan, kertoo Niittynen.
Lumi kerrostuu epätasaisesti
Lumi kerrostuu tuntureilla epätasaisesti. Tuuli puhaltaa sen pois harjanteilta ja kumpareilta ja kasaa suojaisiin notkoihin ja rinteille paksuiksi kinoksiksi. Siksi myös sulaminen on eriaikaista. Lumenviipymiä voi Suomen tuntureilta löytää vielä syyskuussa. Tämä luo kasvupaikkojen kirjon, jonka jokaiseen kolkkaan on muodostunut omanlaisensa eliöyhteisö. Nyt tämän kirjo on kuitenkin uhattuna.
Lumen ja talviolojen parissa riittää tutkittavaa, sillä ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktiseen kasvillisuuteen on tähän asti tutkittu ja mallinnettu erityisesti kesän olosuhteiden kautta.
– Lumen yleinen merkitys on toki tunnustettu jo ties kuinka ja kauan, joten turha tällaisen etelän variksen on opettaa vaikkapa Lapin asukkaille sitä, miten moneen asiaan se olennaisesti liittyy, toteaa paljon Kilpisjärven biologisen aseman ympäristössä kenttätöitä tehnyt Niittynen.
– Mutta tieteelle tutkimuksillani on selvästi ollut uutta tarjottavaa. Lumi on monissa mallinnuksissa kokonaan sivuutettu, Niittynen jatkaa.
Arktinen tutkimus intohimona
Lumi on hankala tutkijoille, sillä sen mittaaminen on kovin työlästä. Jo muutaman metrin matkalla suuresti vaihtelevan lumipeitteen tarkka mallintaminen on ollut haastavaa. Omissa töissään Niittynen on hyödyntänyt tarkkoja satelliittikuvia seuraamaan lumen tuloa, pysymistä ja häviämistä tunturimaastossa. Näin jokaista tutkimusalueen neliömetriä ei ole tarvinnut käydä talvella mittaamassa.
Kesällä tutkijat ovat menneet tunturiin ja kontanneet läpi tuhansia kasviruutuja, joista he ovat kartoittaneet paikalla kasvavat lajit selvittääkseen millaisia lumioloja mikäkin laji suosii.
Tutkijan riesana kylmyys ja etäisyydet
Monet arktiset alueet ovat tutkijalle hankalasti saavutettavissa ja vaihtelevat olosuhteet haastavat kärsivällisyyttä ja kylmänkestoa. Niittysen tutkimus vei Pohjois-Suomen ja -Norjan tunturien lisäksi myös Grönlantiin ja Huippuvuorille.
– Halusimme saada tutkimuksillemme alueellista kattavuutta, jotta ne voisi mahdollisimman hyvin yleistää läpi Arktiksen. Havaitsimme, että kasvillisuuden piirteitä ajavat varsin samanlaiset ympäristötekijät Lapista Huippuvuorille, Niittynen kertoo.
Lappilainen