Vanhat kullanhuuhdonnan merkit maastossa, niiden kunto ja sijainti, mahdolliset muinaisjäännökset sekä muut kulttuuriperintökohteet lähialueella. Nämä löytyivät, kun Ivalojoen kulta-alueen inventointi saatiin päätökseen viime kesänä.
Kullanhuuhdonnan pitkä perinne
Kullanhuuhdonta Ivalojoella alkoi vuonna 1869. Kultaryntäyksen alkuvuodet olivat vilkkaita ja parhaimmillaan alueella oli liki 500 kullanetsijää.
Jotkut kaivajat rakensivat itselleen kämpän, mutta suurin osa yöpyi teltoissa, laavuissa, tulilla ja turvekammeissa. Kullanhuuhdonnassa vietettiin tavallisesti vain kesä ja talveksi matkustettiin kotiin. Osa kaivajista jäi koko vuodeksi ja kokeili erilaisia tekniikoita huuhtoa kultaa talvisin. Ivalojoelle järjestettiin kesäisin ruokakuljetuksia ja Kultalassa toimi kapakka ja leipomo. Sen lisäksi ruokaa hankittiin kalastamalla ja metsästämällä.
Ivalojoella kokeiltiin myös kalliokullan louhintaa vuodesta 1897 lähtien.
Nyt päättyneessä inventoinnissa löytyi pari kalliolouhosta sekä muutama kaivoskuilu, joiden sisällä on joitakin puurakenteita säilynyt. Alueelta löydettiin rakenteita ja tavaroita, kuten puurakenteisia vesirännejä, pukkeja ja patorakennelmia sekä koekuoppia. Modernin kullankaivuun jäänteitä on myös näkyvissä maastossa.
Riitta Kemppainen-Koivisto