Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa tämän vuoden alussa ja samalla yhtenäistettiin kuntien kirjavia sosiaali- ja terveyspalveluiden käytäntöjä sekä asiakasmaksuja.
Lapin hyvinvointialueella mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluiden asiakasmaksujen ja etenkin asiakkaalle jätettävän käyttövaran osalta olisi vielä korjattavaa.
Lapissa täysi-ikäisiä mielenterveys- ja päihdekuntoutujia on eritasoisissa asumispalveluissa. Kaikista suurin avun ja tuen tarve on heillä, joille on myönnetty ympärivuorokautinen palveluasuminen. Tästä palvelusta Lapin hyvinvointialue saa periä asiakkaalta kuukausittain asiakasmaksua, jonka päättää Lapin hyvinvointialueen aluehallitus asiakasmaksulain hengessä. Kyseisellä asiakasmaksulla katetaan asiakkaan palvelusta johtuvia kustannuksia.
Asiakasmaksulaki määrittelee, että asiakkaalle tulee asiakasmaksun ja muun muassa vuokran jälkeen jäädä kuukaudessa tietty rahasumma eli käyttövara. Lain määrittelemä minimi käyttövaralle on 167 euroa ja tämä minimi on käytössä Lapin hyvinvointialueella. Kyseinen 167 euroa tulee riittää kaikkeen välttämättömyyteen, kuten vaatteisiin, hygieniatuotteisiin sekä puhelin- ja nettilaskuihin. Käyttövaralla tulee kustantaa myös harrastukset ja niin sanotut viihdemenot, kuten suoratoistopalvelut ja sosiaalinen kanssakäyminen, kuten kahvilassa käynti.
Ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakaskuntaan mahtuu hyvin erityyppisiä asiakkaita.
Ikäihmisillä palvelun tarve perustuu hyvin usein somaattisesta voinnista johtuviin ongelmiin. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujilla tilanne on hyvin erilainen. Heidän palveluiden tarpeensa aiheuttaa usein heikentynyt psyykkinen vointi, kuten masennus ja erilaiset ahdistuneisuushäiriöt, mutta heidän fyysinen toimintakykynsä saattaa olla hyvä.
Erityisesti nuoret asiakkaat voivat muun muassa harrastaa, liikkua kodin ulkopuolella ja tavata ystäviään erityisesti silloin, kun heidän psyykkinen vointinsa tämän sallii. He haluavat elää samanlaista elämää kuin muutkin nuoret.
Nuorten mielenterveys- ja päihdekuntoutujien osallisuuden taso ja tarve eroavat suuresti ikääntyneen asiakkaan vastaavasta, mutta käyttövaran määrittelyssä tätä ei huomioida tällä hetkellä mitenkään. Kun näille nuorille aikuisille saadaan turvattua heidän kuntoutumistaan ja psyykkistä vointiaan tukeva ympärivuorokautinen asumispalvelu, heillä alkaakin taloudellinen piina.
Piina estää heitä osallistumasta täysivaltaisesti vertaistensa lailla yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Pahimmillaan tukahduttava taloustilanne estää kuntoutumisen. Nuoresta tulee häntä tukemaan tarkoitetun palvelun vuoksi entistä ahdistuneempi, syrjäytyneempi ja kykenemättömämpi hallitsemaan omaa talouttaan sekä arkeaan.
Tilanteen ei tarvitsisi olla tämänkaltainen.
Lapin hyvinvointialueen aluehallitus voisi käsitellä asiakasmaksut uudelleen ja ottaa huomioon mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asiakaskunnan erityistarpeet.
Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella on tehty linjaus, jolla ympärivuorokautisen palveluasumisen käyttövara on korotettu lakisääteisestä vähimmäiskäyttövarasta 283,10 euroon kuukaudessa. Perusteluna tälle on, että lakisääteinen vähimmäiskäyttövara on tarkoitettu lähinnä tilanteisiin, joissa asiakas ei aktiivisesti käy asumisyksikön ulkopuolella.
Myös Pirkanmaalla mielenterveys- ja päihdekuntoutujien käyttöön jää vähintään 250 euroa kuukaudessa. Käyttövaran korottaminen oletettavasti vähentää myös tarvetta hakea täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea asiakkaiden keskuudessa.
Hyvinvointialueelle rahallinen menetys ei ole merkittävä, mutta asiakkaille isompi käyttövara avaisi mahdollisuuksia aktiiviseen ja sisältörikkaaseen elämään. Nämä elämänlaatua edistävät tekijät itsessään kohentavat ihmisten kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia, joka taas tukee pitkällä aikatähtäimellä koko yhteiskuntamme taloutta.
Sosiaalihuollon ammattilaiset
Heli Honkasilta, Juulia Rantahalvari, Seita Torikka