Suomessa on arviolta noin 60 000 ihmistä, joilla on eriasteisia puhe- ja kommunikointivaikeuksia. Puhevamman voi saada synnynnäisesti tai iäkkäämpänä sairauden tai aivoverenkiertohäiriön seurauksena.
Vuonna 1994 kommunikaatioapua ja tulkkausta tarvitsevan ihmisen oikeus vammaisten tulkkaukseen muuttui subjektiiviseksi, mikä tarkoittaa sitä, että palvelua saavat kaikki sitä tarvitsevat Kelan kustantamana, jos siihen on edellytykset olemassa. Nämä edellytykset ovat kuulovamma, kuulo-näkövamma ja puhevamma, joiden lisäksi tarvitsijalla tulee olla joku vaihtoehtoinen kommunikointimenetelmä käytössään.
Tulkit ovat eri menetelmiin koulutettuja vaitiolovelvollisia ammattilaisia: viittomakielen tulkkeja, puhevammaisten tulkkeja tai kirjoitustulkkeja.
Lapissa vammaisten tulkkauspalveluita järjestää Kolpeneen kuntayhtymän tulkkikeskusten lisäksi useampi yksityinen yritys ja toimija. Kelan tilastojen mukaan etenkään puhevammaisten tulkkauspalvelua ei tunneta vielä hyvin: sitä ei osata aina ammattilaisten taholta kaikille siihen oikeutetuille suositella eivätkä asiakkaat osaa sitä hakea Kelalta. Osin on myös hoitotahoilla ja viranomais- ja asumispalveluissa tietämättömyyttä, miten tulkkauspalvelua voisi hyödyntää asiakas- palvelu- tai kuntoutussuunnitelmia laadittaessa. Kun kyseessä on viranomaistahon järjestämä tulkattava tilanne, viranomaisen tulee tilata ja kustantaa tulkki siihen oikeutetuille ihmiselle. Muuten palvelun kustantaa Kela.
Usein puhevammaisella henkilöllä voi olla myös joku muu, esimerkiksi motorinen vamma, joka haittaa sujuvaa toimintakykyä. Asiakkaan ei aina tarvitse lyhyen hetken kestävässä palaverissa osata ilmaista kaikkea, mitä oman elämänsä suunnitelmaan haluaisi kirjattavan vaan tulkkaustuokion voi varata Kelan kautta etukäteen oman tahdon selvittämiseen ja viedä sitten näkemyksensä palaveriin. Oikeus itsemääräämiseen kuuluu jokaiselle ihmiselle ja vain henkilön mielipiteen ymmärtämällä se oikeus toteutuu.
Tulkkaustilanteessa tulee yleensä olla se kolmas henkilö, jolle asiaa tulkataan, mutta myös esimerkiksi postin, suunnitelmalomakkeiden, internetin tai vaikkapa teatteriesityksen tulkkaus voi tulla kysymykseen.
Reissulle, leireille, opiskeluun, työhön tai kyläilyyn voi tilata tarvittaessa tulkin mukaansa. Liian usein puhevammainen tai huonokuuloinen henkilö jää paitsi tavanomaisista yhteisöllisistä jutteluista ystävien kanssa. Kommunikoinnin vaikeus voi syrjäyttää.
Kommunikaatio on jokaisen oikeus ja sen eteen on suomalainen yhteiskunta järjestänyt hienon lainsäädännön ja palvelumuodon. Toivottavasti sen käyttämättä jättäminen ei tulevaisuudessa johdu ainakaan tietämättömyydestä.
Maila Haltia
projektiasiantuntija, Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä