Valokuvaaja Jorma Luhdan Vaeltajat -näyttelyssä kurkistetaan sekä kuvaajan sielun elämään että päästään vaellukselle tunturiylängöille. Kuvaaja hylkäsi polut ja autiotuvat matkaten omia teitään ja teltassa majoittuen, otti vastaan mitä luonto tarjosi. Näyttelyyn voi tutustua 23.4.2017 asti.
Nykyihminen istuu suurimman osan valveillaoloajastaan. Suomen eturivin luontokuvaajiin kuuluva Jorma Luhta valitsi toisin. Hän vaelsi kymmenen vuotta Suomen, Ruotsin ja Norjan arktisella alueella tavoitellen ja myös saaden yhteyden maahan ja ympäristöön.
– Kesällä 1959 saapastelin isäni perässä nelostieltä Vetsijärvelle. Muistan loputtoman vihreän koivikon, pienten lampien kymmenet vesipääskyt, kahlaajien varoittelut jängillä ja vahvimpana kenkien ja koparoitten muovaaman polun luikerruksen. Astelin samaa keinoa tasan viisikymmentä vuotta myöhemmin. Hallamittarin tappamat koivikot sojottivat mustina, poropolku oli syöpynyt maastoliikenneuraksi, joka jänkäpaikoissa levisi satametriseksi. Useimmat havainnot ylängöiltä ja palsasoilta vahvistivat mielikuvaani, ettei tunturiluonto voi oikein hyvin.
Vaellukset ovat tallentuneet valokuville ja kuvat päätyneet syksyllä 2014 julkaistuun Vaeltajat -kirjaan. Nyt Siidaan avattu näyttely perustuu kirjan valokuviin.
Jorma Luhta on valokuvannut yli viisikymmentä vuotta. Vuodesta 1973 valokuvaus ja kirjoittaminen on ollut hänen ainoa leipäpuunsa. Hänelle on myönnetty valokuvataiteen valtionpalkinto kaksi kertaa. Lisäksi hän on saanut Oulun läänin taidepalkinnon ja kahtena vuonna hänen teoksensa on valittu vuoden parhaaksi luontokirjaksi.
