Koko Suomen satavuotisen itsenäisyyden ajan on syntynyt Paavoja viljelemään ja rakentamaan kotimaata. Itsenäisyyden ensimmäiset vuosikymmenet olivat varsinaista Paavojen kulta-aikaa. Kenties vanhemmilla oli mielessä J. L. Runebergin 1800-luvulla luoma ahkera ja toisia ajatteleva talonpoika Saarijärven Paavo, kun he miettivät nimeä jälkikasvulleen.
Työteliäisyys ja toisten huomioiminen näyttävät kuvaavan hyvin myös rovaniemeläissyntyisen Paavo Juopperin elämää.
Armeijan jälkeen Paavo suuntasi nuorikkonsa Soinnun kanssa Ruotsiin, koska sieltä löytyi töitä. Yksi heidän työpaikoistaan oli Tukholman metro, jossa jo siihen aikaan työskenteli ihmisiä monista eri maista. Palattuaan Rovaniemelle 1980-luvun puolivälissä he perustivat siivousyrityksen, joka työllisti heidät eläkeikään saakka.
Urheilupiireissä Paavo Juopperi tunnetaan RoKin pidettynä ja tehokkaana huoltopäällikkönä. Oman pojan jääkiekkoharrastuksesta yli 20 vuotta sitten alkanut vapaaehtoistyö jatkui viime syksyyn saakka.
Paavo Juopperi arvelee, että sai nimensä edesmenneen setänsä mukaan. Häntä ei kuitenkaan ole aina sanottu Paavoksi.
– Nuoruudessani minua kutsuttiin pelkästään Matiksi toisen nimeni Matiaksen mukaan. Vielä Ruotsissakin kutsumanimeni oli Matti. Meitä oli töissä Tukholman maanalaisella noin 40 eri kansallisuutta ja hyvin työkaverit osasi nimeni lausua, Paavo muistelee.
Armeijassa käytettiin luonnollisesti nimiä virallisessa järjestyksessä.
– Kouluttajana oli kaveri, jonka nimi oli Paavo Juopperi. Minulla on Paavo-nimisiä serkkuja, mutta kouluttaja ei ollut sukulainen. Muutaman kerran kävi niin, että kun puhelimeen kuulutettiin Paavo Juopperia, meitä ilmestyi paikalle kaksi.
Sittemmin Matista tuli Paavo.
– Suomeen muuton jälkeen olen ottanut virallisemmin Paavo-nimen kutsumanimeksi.
Paavonpäivään liittyy myös vanhan kansan sanonta, jonka paikkansapitävyys selviää kesällä: Jos ei pauka Paavalina eikä kylmää kynttelinä, niin on halla heinäkuussa.
Teksti: Riitta Tolonen
Kuva: Sointu Juopperi
