Pikkutyttö istui odottamassa vuoroaan hammaslääkärin odotushuoneessa. Kun sisään huudettiin Kaijaa, pikku-Aija jäi odottamaan, milloin olisi hänen vuoronsa. Kun hoitaja kaipaili Raijaa ja Maijaa, Aija istui paikallaan. Lopulta hoitaja tuli kysymään tytön nimeä.
– Kun kerroin, että Aija, hoitaja sanoi luulleensa, että nimen edestä puuttui kirjain. Hän ei ollut koskaan kuullut sellaista nimeä, Aija Seppänen muistelee lapsuudenkokemustaan.
Hänen perheensä kaikkien neljän sisaruksen nimi alkaa aalla.
– Äiti oli katsellut valmiiksi tytön ja pojan nimeä, kun odotti minua. Kun synnyin Aijan päivänä, se oli siinä!
Pikkutyttönä Aijaa tietysti harmitti se, että vuoden tärkeät merkkipäivät juhlittiin samana päivänä.
Lempinimiä lyhyestä nimestä ei ole keksitty sen jälkeen kun sisarukset kotona kutsuivat nuorinta Aijastiinaksi.
Aijaa pidetään suomalaisena mukaelmana Eija-nimestä, mutta myös Latviassa se on naisen nimenä käytössä. Raamatun Vanhassa Testamentissa se on miehen nimi, joka tarkoittaa haukkaa. Nimipäivän Aijat saivat suomalaiseen allakkaan vuonna 1950, mutta tavalliseksi se ei ole muuttunut. Viime vuosisadan alusta lähtien heitä on ollut alle 2500.
– Lähipiirissäni ei ole kaimoja, vain joskus olen tavannut samannimisen, Aija Seppänen vahvistaa.
Harvinaisen nimen kantajissa on tunnettuja henkilöitä, joihin vaikkapa sanaristikoiden ratkoja törmää silloin tällöin. Aijan kohdalla oikea ratkaisu saattaa olla musiikin alalta Roivas tai Puurtinen tai urheilusta Ollila.
Ulkomaalaisille nimi on helppo opettaa.
– Toistellaan vaan että aijjaa, aijjaa, Aija toteaa pilke silmäkulmassa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kaukaisesta perusta löytyy alue ja kaupunki nimeltä Aija. Ja kun nuoret asianajajat haluavat alansa tietoa, he kääntyvät AIJAn eli kansainvälisen nuorten lakimiesten liiton puoleen.
Teksti: Riitta Tolonen
Kuva: Pekka Seppänen
Lue Lappilaisen digilehti maksutta täältä
