Taitoa tekijöille

Kesäinen turistiryhmän aamupäivä soljuu mallikkaasti uutta oppien, kotoisissa tunnelmissa Koti-kahvilan sohvanurkkauksessa.   

Käsityöläisten ja kätten töiden harrastajien Taito Lappi ry on myymälä, räsymattojen kutomispaikka ja käsityökoulu keskellä Rovaniemen kesäistä taidekatua, Valtakatua. Näyteikkuna houkuttelee kutsuvasti sisään taivaalla liehuvien värikkäitten lippujen vierustalle.

Liikkeen eteen on parkkeerattu kotoisasti polkupyöriä räsymaton viereen. Sisään tulijan eteen avautuvat hyllyt ja pöydät täynnä kutomiseen sopivia lankoja ja vyyhtejä, kätten töitä, rekissä pöksyjä ja puseroita.

–  Meillä on myynnissä noin kahdenkymmenen tekijän töitä, osa on pienten tuottajien Rovaniemellä valmistamia, ja on myös kätten töitä Inarista ja Karungista, kertoo Päivi Kuvaja, Taito Lapin toiminnanjohtaja.

Taito Lapin päätuote on supisuomalainen räsymatto. Niitä loukutetaan liikkeen takana olevassa kahdessa eri työtilassa, ja ohjataan uusia matontekijöitä harrastuksen pariin. Lukuisten väävispuitten takaa löytyy vielä kolme kerhohuonetta, joissa toimii Käsityökoulu Peukku.

– Meillä annetaan taiteen perusopetusta syys- ja kevätkaudella eri-ikäisille toimijoille, lapsille ja aikuisille.

Taito Lapissa pääsee oppimaan suomalaisen käsityön tekoa. Oheisohjelmaa perinteiseen matkailijan ohjelmapakettiin tarjoaa toiminnanjohtaja Päivi Kuvaja.

Tekemistä turisteille

Kuvajan työ toiminnan johtamisessa alkoi vuosi sitten, kun pitkäaikainen edeltäjä Birgitta Sassi jäi eläkkeelle. Sassi on edelleen toiminnassa mukana, niin kuin moni muu käsityön taitaja, joka tulee tarvittaessa apuun neuvomaan, kun talossa tapahtuu jotain isompaa.

– Kyllä on paljon ehtinyt tulla uutta vuoden aikana. Vieressä olevan Koti-kahvilan ja hostellin kanssa suunnittelemme yhteistä tekemistä ja yliopiston taidepuolen opiskelijat ovat tuoneet tänne tuotteitaan myyntiin. Taidekadun idea on hyvä, ja näin keskeisellä paikalla meillä on mahdollisuus tehdä aivan uudenlaisten tahojen kanssa yhteistyötä. Tarjoamme lyhytkursseja, työhyvinvointi- ja kaveritapahtumia ja otamme vastaan matkailijoita, jotka haluavat tutustua suomalaiseen käsityön tekoon, tarkentaa Kuvaja.

Opitaan Suomesta itse tekemällä

Keskikesän aamupäivää Taito Lapissa kävi viettämässä bussilastillinen amerikkalaisia.  Ryhmä koostuu Global Education Allies- järjestön jäsenistä, jotka toimivat opettajina eri osavaltioissa. Osa heistä on kotoisin muualta, kuten Aino Larsen, syntyperäinen suomalainen.

– Joka toinen vuosi kokoamme ryhmän, joka tutustuu Suomeen ja joka toinen vuosi Itä-Afrikkaan. Matkaan yhdistetään aina paikallisten opettajien tapaamisia ja uuden oppimista. Nyt meille opetetaan perinteistä kirjoneuletta ja poronnahkaisen avaimenperän tekoa. Tällainen oheisohjelma sopii turistiohjelmaan hyvin ja lisää ymmärrystä siitä, millaisia käsitöitä suomalaiset tekevät, selvittää Utahin yliopiston suomen kielen lehtori ja matkaryhmäläisten ohjelmasta vastaava Larsen.

Peukun tiloihin mahtuu hyvin liki 60 peruskoulun, lukion ja yliopiston opettajaa. Heitä ohjaa useampi Taito Lapin vapaaehtoinen ja opettaja. Koti-kahvilan puolelle riippukeinuun ja sohvaryhmään siirtynyt ryhmä opettelee kudinpuikkojen käyttöä ja perehtyy kirjoneuleen tekoon; miten lanka luodaan puikoille ja miten kudos alkaa syntymään.

– Ja mitä tehdään, kun halutaan päättää työ? kuuluu kysymys nauravaisessa ryhmässä, joka keskittyy uuden oppimiseen parin tunnin ajan kahvilan puolella.

Loukutetaan oma matto

Jokainen pääsee vuoron perään kangaspuiden ääreen loukuttamaan muutaman sentin verran räsymattoa. Avaimenperän tekijät pääsevät töihin ja ompelemaan. Samalla voi kysellä vapaasti ja saada selville, miten Suomessa kätten töiden opetus hoidetaan ja mitä vaaditaan opettajilta.

– Meitä kiinnostaa saada selville, millaista koulutus Suomessa yleensä on. Olimme ennen Rovaniemelle tuloa eteläisessä Suomessa oppimassa, miten ympäristökasvatusta toteutetaan. Sen lisäksi meitä kiinnostaa taide- ja taitoaineet, globaali ajattelu, kielten opetus, uusi opetussuunnitelma, luottamus ja opettajien autonomia. Oma ideani on, että saisin nämä ihmiset rakastumaan Suomeen, taustoittaa Larsen.

Suu makiaksi

Taito Lapin kangaspuuhuoneeseen tehdään tilaa pienelle lounaalle; lähikaupasta on kerätty monenmoista karjalanpiirakkaa, juustoja, poromakkaraa, Lapin näkkäriä ja saaristolaislimppua, peruna- ja punajuurisalaattia ja tuoreita mehuja pöytään. Jälkiruoaksi on tarjolla leipäjuustoa lakkahillolla ja päälle vielä konvehteja. Lyhyen briiffauksen jälkeen kurssilaiset tietävät, mikä tarina kullakin suuhun pantavalla on.

Räsymattoa on valmistunut liki metri. Ohjaaja irrottaa maton puista, päättelee ja siistii työn. Matkaajat siirtyvät ihastelemaan myymälän puolella olevia korvakoruja, pyyhkeitä, huiveja ja lankavalikoimaa. Ryhmä poistuu ohjelmaosuudesta kylläisenä, pienten tulijaisten kera, uutta oppineena ja toivottavasti myös hieman enemmän Suomeen rakastuneena. Räsymatto päätyy ryhmän arvottavaksi. Siitä saa joku oivan kynnysmaton kotiinsa.

Teksti ja kuvat: Riitta Kemppainen-Koivisto