– Olen syntynyt Torniossa vuonna 1965, eli oikeasti Kemin sairaalassa. Äitillä oli ystävänä yks Raakkel, Karjalan evakko. Ne oli yhessä ideoineet nimeä, ehkä tämä Anri on ollut entisessä Suomessa yleinen. On tullut vuoden 1945 sotatuliaisena nimi Suomeen.
Näin selvittää nimensä taustoja Anri Tiri, nainen ilman nimipäivää.
Anri on kuullut entisiltä virolaisilta työkavereiltaan, että Eestissä Anri on hyvin yleinen nimi. Tähän yksi työtoveri oli tuumannut, että niihän tuolla naisella (Anrilla) on luonnetta kuin miehellä.
– Kultasepänliikkeessä Kajaanissa oli samanniminen. Ja on mun nimi lahjoitettu muutamalle uudelle vauvallekin Kainuussa.
Anri toimii nyt Kittilässä vastaavana sosiaalityöntekijänä.
– Epävirallinen nimipäivä mulla on Anitran ja Anitan päivän kanssa lokakuussa, mutta virallista nimipäivää ei allakan mukaan ole olemassa. Enpä ny vitti alakaa nimeä sinne allakkaan ajamaan enää tässä iässä.
Anri on saanut olla Antri, Andri, Henri, Anni tai jotain muuta, ja lisäksi kaikenlaisia lempinimiä on kehitelty. Harmia nimestä on toki myös joskus koitunut ja turhautumista.
– Pikkutyttönä kaupassa myyjä kysyi monta kertaa, että mikä nimi. Ne kyselyt kyllä kyllästyttivät ja siksi kerroinkin, että nimeni on Outi. Se on isosiskon nimi. Ja kerran koulussa uskonnonopettaja yläasteella pyysi laittamaan nimikyltin rintapieleen. Kun kirjoitin siihen Anri, niin heti kysyi, että onko tuo niinku lyhenne Anna-Riitasta?
Kittilään Anri ja aviomies päätyivät sattumoisin ja paikkakunta sopii perheelle hyvin.
– Isäntä erehtyi sanomaan lomareissulla, että täällä ois hyvä asua. Oulun seudulta tultiin, Iistä on molempien suku kotoisin. Mahtava täällä on kyllä asua, on kunnon talvi heti kerralla eikä loskaa kuten Oulussa.
– Tykkään hirveesti olla täällä töissä, pienessä ja rikkaassa kunnassa, nuorta väkeä tulee ja lapsiperheitä. Rakennetaan just taloa Leville Utsuvaaran viereen. Tontilla käy poroja kellot kaulassa, komean kuulosta sellainen. Täällä 200 kilsaa ei ole matka eikä mikään, mutta Oulun seuvulla 40 kilsaa on jo liikaa. Ja ne moottoritiet on kauheita.
Anri osaa arvostaa niitä ihmisiä, jotka eivät etunimeä ihmettele. Niin kuin puoliso, se ei ihmetellyt yhtään. Kun nimi menee heti kerralla jakeluun, niin se on hyvä.
– Ärrävikaiselle on vaikia homma, Tirin Anri, että mikä. Että kumpi on etu- ja sukunimi. Joskus luulevat, että olen joku ulkomaalainen. Liikaa ärrää jonkun mielestä.
Pääset lukemaan Lappilaisen maksutta täältä
