Lomanviettäjä, joka katselee mielellään kotimaan nähtävyyksiä, hakee tien varrelta tietynlaista kylttiä. Yksinkertainen piirros, jossa neliön kulmista erkanevat pyöreähköt ”korvat”, viestittää, että lähistöllä on jotain kiinnostavaa katsottavaa.
Tuttu merkki on historiallinen hannunvaakuna, jota on käytetty koristekuviona niin kauan, että vanhin tunnettu suomalainen vaakuna on kaiverrettu noin vuoden 1000 paikkeilla sukseen. Merkkiä käytetään muuallakin maailmassa, mutta erityisesti Pohjoismaissa ja Virossa.
Rovaniemeläiselle Hannu Piriselle vaakuna on tuttu asia, josta hän on saattanut mainita keskustelukumppanilleen.
– Siitä on joskus päässyt lohkaisemaan, että onkos sulla oma vaakuna?
Suksiin kaiverrettu vaakuna muuten sopisi Pirisen Hannunkin suksien tunnusmerkiksi varsin hyvin, koska eläkepäivistä nauttivan miehen tapaa Ounasvaaran laduilta syksystä kevääseen säällä kuin säällä.
Samoja latuja on aikanaan suihkinut myös tunnettu kaima, yhdistetyn hiihtäjä Hannu Manninen.
– Tosin hän menee vähän nopeampaa ja taitaa hypätäkin pitemmälle, Hannu myhäilee.
Hannujen lempinimi pyrkii useimmiten olemaan Hanski. Nimestä tulevat mieleen myös Disneyn onnekas Hannu Hanhi sekä Hannu ja Kerttu -satu. Pirisen Hannu vahvistaa asian.
– Hannu Hanheksi on sanottu, jos minua on jossain asiassa tai tilanteessa onnistanut. Joskus taas on kyselty, että ”Missä Kerttu on?” tai ”Minne Kerttu jäi?”
Hän kertoo joskus selvittäneensä myös nimensä taustaa.
– Se perustuu heprealaiseen nimeen Johannes, mikä kuulemma merkitsee ”Jumala on armollinen”. Ja sehän passaa minulle, mies hymyilee.
Nimen suomalainen muoto syntyi saksalaisesta Johannes-nimen lyhentymästä Hannus. Hannua vanhempi rinnakkaismuoto on Hannes.
Hannujen nimipäivää vietetään 27.12.
– Joulun vuoksi sen vietto tahtoo mennä ilman isompia huomioita. Vaimolla on nimipäivä jouluaattona, ja sama juttu on hänenkin nimipäivän kanssa, Hannu toteaa.
Teksti: Riitta Tolonen
Pääset lukemaan Lappilaisen maksutta täältä
