Toivo Koivula on musiikkimiehiä. Hän kertoo olleensa nuorena kovin arka, joten kuorossa toisten mukana laulaminen tuntui hyvältä ratkaisulta. Kuoronjohtaja kuitenkin tunnisti soololaulajan kyvyt ja rohkaisi esiintymään yksinlaulajana. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin Toivoa kutsutaan edelleen laulamaan erilaisiin tilaisuuksiin.
Pieni nimeen liittyvä lipsahdus kävi eräässä tilaisuudessa, kun juontajan piti kertoa yleisölle, kuka on esiintymisvuorossa.
– Hän ilmoitti, että seuraavaksi tulee laulamaan Toivo Kuula. Kyllä hän virheen pian huomasi ja korjasi, Toivo muistelee myhäillen.
Ennen sotaa syntyneet poikavauvat saivat usein nimekseen Toivo. Kenties noina itsenäisyyden ensi vuosikymmeninä oli kyse myös siitä, että isänmaalle toivottiin parempia aikoja.
Rovaniemen Oikaraisen kylässä asui noihin aikoihin useita Koivulan sukuun kuuluneita perheitä, joiden pojista vain yksi oli ollut Toivo, jo edesmennyt hänkin.
– Kun minä synnyin, äiti sanoi, että tässä on Toivo tilalle. Näin nimi säilyi suvussa, Toivo selittää.
Toivot kuuluvat niihin onnekkaisiin, joiden nimipäivänä liputetaan. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä on 4. kesäkuuta eli Toivon nimipäivänä.
– Paraatissa tulee käytyä, jos lähellä sattuu olemaan.
Toivo Koivula on vaimonsa Rebekan kanssa matkustellut paljon. Varsinkin Amerikassa on kiinnostanut se, että nimellä on merkitys, hope.
Toivo on sanana niin myönteinen, että siihen törmää väistämättä aina ja kaikkialla. Kukaan ei haluaisi elää toivotonta elämää.
– Eräässä tilaisuudessa lausuttiin runo, jossa mainittiin toivo 20 kertaa, Toivo naurahtaa.
Nimipäivien viettämisestä Toivo Koivulalla oli mielenkiintoista kerrottavaa.
– Oman nimipäivän voi ittekin unohtaa! Mutta maaseudulla oli tapana viettää marraskuussa Hiliman päivää niin että saatettiin poiketa kylässä kahvilla.
Toivottavasti näin hyvä tapa ei unohdu!
Teksti ja kuva: Riitta Tolonen
Lue koko lehti maksutta täältä
