Hellevi Karppinen on 53-vuotias entinen äidinkielenopettaja, joka aivovammautui pyöräilyonnettomuudessa. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, hän on ennättänyt jo pitkälle kuntoutumisen polullaan.
– Olin innostunut retkipyöräilystä. Pitkällä pyöräretkellä elokuussa 2015 tapahtui onnettomuus, jossa menetin tajuntani vauhdissa ja kaaduin. Löin pääni ja olkapääni, kertoo Hellevi Karppinen.
Onnettomuus pyörän päällä
Yksin retkellä olleelle Helleville ei jäänyt onnettomuudesta mitään muistikuvia. Onneksi paikalle sattui laupias samarialainen.
– Kaatumiseni nähnyt autoilija otti minut kyytiinsä ja vei terveyskeskukseen. Muistan automatkalta ja ensiavusta vain pieniä välähdyksiä.
Hellevi otetiin yöksi seurantaan osastolle, josta hänet kotiutettiin kahden päivän kuluttua. Varsinaiset oireet iskivät heti ja pahenivat jatkuvasti. Hän sinnitteli kaksi viikkoa yksin kotonaan yhä pahentuvat oireet seuranaan.
– Ensimmäisenä iski kauhea väsymys. Lisäksi päätäni särki, minua huimasi ja muistini alkoi pätkiä.
Ivalosta Rovaniemelle
Kahden viikon kuluttua hän sai ajan lääkärille. Tuolla käynnillä hän vaati, että pää pitää tutkia kunnolla, sillä hänen oireensa voimistuivat päivä päivältä. Hellevin pää kuvattiin, ja hänellä todettiin tapaturman aiheuttama kovakalvon alainen verenvuoto. Se tyrehtyi aikanaan, mutta aivoihin jäi solutason muutoksia.
Hänellä oli onnettomuuden sattuessa kypärä päässään.
– Jos olisin pyöräillyt ilman kypärää, en olisi tässä kertomassa tarinaani.
Vammautuessaan Hellevi asui Ivalossa, mutta parin vuoden kuluttua hän pakkasi muuttokuorman ja suuntasi Rovaniemelle.
Tukea ja iloa vertaisryhmästä
Viime viikolla vietetyn Aivovammaviikon teemana ollut ”Iloa elämään” osuu hyvin Hellevin elämään. Iloa tuo muun muassa muiden aivovamman saaneiden kohtaaminen. Hellevin luotsaama Rovaniemen vertaistuellinen aivovammakerho kokoontuu Kauppatorin asukastuvalla joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona kello 18 – 20.
– Päätin mennä ummikkona katsomaan ja kokeilemaan, mitä paikallisessa aivovammaryhmässä tehdään. Totesin heti, että siellä on ihanaa! Sain kertoa oman tarinani ja muut jaksoivat kuunnella – ja he ymmärsivät! Olin tuossa vaiheessa vielä melko sekaisin itseni ja sopeutumiseni kanssa. Muiden saman kokeneiden tapaaminen voimaannuttaa ja luo uskoa tulevaan.
Vaikka aivovamma jätti pysyvät oireet, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen arkeen, on Hellevi tyytyväinen tilanteeseensa.
– Entiset harrastukseni ovat jatkuneet, ajan taas autoa ja teen vähän työtäkin. Minulla on nyt koira, vanha kodinvaihtaja nimeltä Ilo. Nimi oli enne: Ilo tuo iloa elämään!
Pia Warvas
