Kerralla rysähti – kaikki muuttui Muoniossa

Aivovamma koskettaa liki puolta miljoonaa suomalaista. Annamaria Marttila loukkaantui liitovarjoreissulla Muoniossa. Hänellä elämä jatkui ja johti opintojen jatkamiseen ja aivovammaa käsittelevän väitöskirjan tekoon. Kuva: Pia Warva

Parikymppinen Annamaria Marttila oli elokuussa 1999 vaeltamassa Muonion ja Enontekiön alueilla Lapin erämaassa kahden ystävänsä kanssa, joista toisella oli mukanaan liitovarjo. Kun yö oli vietetty eräkämpässä, lähti kolmikko kokeilemaan liitovarjoilua läheiseen tunturiin. Valitettavasti varjon omistajakaan ei ollut kokenut liitovarjoilija, joten kukaan ei osannut kunnolla käyttää laitetta. Liidolle lähtevään ihmiseen sidottiin köysi ja muut vetivät vastatuuleen juosten, jolloin varjo täyttyi ja liitelijä nousi taivaalle. Annamarian kohdalla valitettavasti kaikki meni pieleen.

– Silloin tuuli todella kovaa ja minussa kiinni ollut köysi katkesi. Heiluin yläilmoissa tuulen riepoteltavana. Oikeasti varjoa olisi kuulunut jarruttaa vain toisesta kahvasta, jolloin sen olisi kuulunut kaartaa ja liidellä rauhallisesti maahan. Minä en tiennyt tätä, vaan vedin molempien kahvojen jarruista samaan aikaan. Tämän seurauksena liitovarjo ensin pysähtyi ilmassa, sitten sakkasi, ja tömähdin suoraan maahan. En itse muista tästä enää mitään. Onnettomuuden ja sitä seuraavan viikon asiat ovat tiedossani pääosin vain muiden kertomana.

Apua Rovaniemeltä ja Oulusta

Annamaria putosi vasemmalle kyljelleen kivikon viereen. Hän oli pompannut istumaan ja purrut hampaita yhteen. Suusta tuli vaahtoa, hän vaipui nopeasti tajuttomuuteen ja hengityskin katkesi hetkeksi. Erämökissä ollut hätäpuhelin oli rikki, eikä tunturissa meinannut löytyä kännykälle kenttää. Toinen kavereista juoksi ympäriinsä, kunnes kännykkään tuli sen verran palkkeja, että hän sai soitettua hätäpuhelun. Ainoa vaihtoehto saada nuori nainen pois tiettömien taipaleiden takaa turvallisesti oli hakea hänet rajavartioston kopterilla. Annamaria vietiin Lapin keskussairaalaan, jossa diagnosoitiin aivovamma, ja sieltä seuraavana päivänä Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

Aivovamma koskettaa liki puolta miljoonaa suomalaista

Halvaantuneen Annamarian tarina on yksi, jota Aivovammaliitto haluaa tuoda esiin. Usein vammautunut joutuu pitkälle hoitojaksolle, joutuu opettelemaan kävelyn uudestaan, kuten Annamaria.  Hänen kuntoutuksensa onnistui, opinnot jatkuivat ja nyt hän viimeistelee tohtorinväitöskirjaansa kulttuuriantropologiaan siitä, miten ihminen kokee minuutensa ja itsensä toimijana aivovamman jälkeen.

Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Tapaturmaisen aivovaurion saa Suomessa vuosittain arviolta 15 000 −20 000 ihmistä ja sen jälkitilan oireita on noin 100 000 henkilöllä. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia.  Kun mukaan lasketaan vammautuneen ihmisen lähipiiri, aivovamma koskettaa noin puolta miljoonaa suomalaista. Sekä aivovammat että niiden oireet ovat monimuotoisia ja yksilöllisiä. Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita.

Aivovammaliitto

* täyttää tänä vuonna 25 vuotta.
* Pohjoisin yhdistys on Oulun seudun aivovammayhdistys.
* Kemissä Aivokaiset-toimintaryhmä kokoontuu keskiviikkoisin klo 16-18 Panorama Caféssa Kemin kaupungintalolla. 5.4. on esillä kädentaidot ja 10.5. luonto. Lisätietoa Harri Hyvärinen, 045 617 4140, hh.aivovammaliitto@gmail.com
* Rovaniemellä toiminnasta voi tietoa antavat Anna-Emilia Lehtinen ja Mari Särkilahti os. biibe87@hotmail.com

Lue Lappilainen lehti kokonaisuudessaan maksutta täältä