Pelkosenniemeläissyntyinen, nykyisin Rovaniemellä vaikuttava Tapani Niemi on monelle tuttu toimittaja ja tarinankertoja. Mies on kunnostautunut myös tietokirjailijana.
Pienokainen näki päivänvalon 26.12.1951, ja vanhemmat alkoivat heti kutsua poikaa Tapaniksi.
– Kun sain nimen, paluumatkalla ristiäisistä hevoskuski ajoi liian lujaa ja teki kurvissa u-käännöksen. Väki reestä kaatui hankeen ja minä lensin kapalossa kauas kinokseen. Olen jälkikäteen kirjoittanut eräässä tekstissä: ”lähdin jo silloin omille teilleni ja siellä olen pysynyt uskollisesti”, Tapani muistelee.
Tapani muistaa lapsuudestaan pari-kolme kaimaa Pelkosenniemen Ylipäästä tai koko kylästä.
Julkisuudella on myös varjopuolensa, mies kuulee kyllästymiseen asti hokemaa: Niemi on nimeni ja Tapani tunnetaan.
Niemi on opiskellut pääaineena psykologiaa ja filosofiaa Turun yliopistossa.
– Gradu-vaiheessa eksyin avustamaan paria elokuvaohjaajaa ja sitä kautta ajauduin toimittajaksi. Olen silti koko ikäni lukenut maanisesti ja opiskellut muun muassa historiaa, kansanperinnettä, arkeologiaa, biologiaa, valokuvausta, markkinointia, mediaa, uskontotiedettä, taidehistoriaa, kirjallisuutta. Minua on aina kiusannut asiat, joita en osaa.
Tapanin vanhemmat ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Miehellä on kaksi nuorempaa siskoa ja pieni määrä sukulaisia eri puolilla Lappia. Tapanilla on yksi lapsi, joka asuu Espoossa.
Niemen tärkeimpiin elämänarvoihin kuuluvat luonto, Lappi, sivistyneisyys, suvaitsevaisuus – joka on yhtä kuin inhimillisyys.
– Olen aina lukenut, rakastan luonnossa kulkemista, kaikkien asioiden tarkkailua, matkustelua, keskiaikaista ja muutakin vanhaa musiikkia.
– Arvostan suomalaisen kansanperinteen Pyhää Tapania, koska hän suojeli kulkureita, hevosmiehiä, juokaleita ja muita mieronmatkalaisia.
– Nimipäivääni vietän viinilasillisen ääressä, yksikseni ja itseäni kehuen, Tapani veistelee.
Mies evästää lappilaisia elämän varsiteillä vastaan tulleella viisaudellaan: tiedä enemmän, luule vähemmän.
Teksti: Elisa Javarus
Kuva: Niemen kotialbumi
