Huojuva talo Rovaniemen Teatteriin

Keväällä Rovaniemen Teatterissa Johanna Virsunen ja Samu Stenberg vievät katsojan kohti rajojen asettelun vaikeutta. Kuva: Petri Teppo

Kevätkausi alkaa draamalla Huojuva talo. Näytelmä pohjautuu Maria Jotunin romaaniin ja saa ensi-iltansa 31. tammikuuta Lappia-talon kellariteatteri Saivossa. Näytelmän on dramatisoinut ja ohjannut Pieta Koskenniemi. Lavastus- ja pukusuunnittelu on Ulla-Maija Peltolan sekä ääni- ja valosuunnittelu Miksa Koposen. Rooleissa nähdään Johanna Virsunen, Samu Stenberg, Ilona Karppanen ja Heini Inkeri. Esityksiä näytelmästä on maaliskuun 4. päivään saakka.

Pieta Koskenniemi otti ilolla työn vastaan, kun Rovaniemen Teatterin Kari Väänänen tarjosi hänelle Huojuvan talon ohjaamista. Romaani oli Koskenniemelle entuudestaan tuttu.

– Ajattelin heti, että onpa kiinnostavaa. Miten tehdä esitys, joka on totuudellinen tarinan aineksille, mutta vapaa sen sietämättömästä painosta? ohjaaja pohtii.

Huojuva talo kertoo Lean ja Eeron suhteesta, jossa toinen etsii rajojaan ja toinen ei osaa asettaa niitä. Tarina on saanut Pieta Koskenniemen pohtimaan ihmiselämän käsikirjoitusta.

– Jotunin Huojuva talo heittää eteeni hyvän ja pahan kysymykset. Luonto tai olemassaolo sinänsä ei ole hyvä eikä paha, mutta ihmisen toiminta herättää tarpeen määrittää hyvän ja pahan rajaviivaa. Ihminen syntyy suhteessa toisiin ihmisiin. Sosiaalinen suhde on välttämättömyys, mutta samalla vankila. Kuka kertoo meille elämämme käsikirjoituksen? Minkä riskin otamme, jos poikkeamme siitä?

Esityksessä nähdään Huojuva talo -romaanin hahmoista Eero ja Lea sekä Poju, Toini ja kodinhoitajia. Eeroa ja Leaa esittävät Rovaniemen Teatterin Samu Stenberg ja Johanna Virsunen. Pojun ja Toinin rooleissa on Ilona Karppanen, ja palvelustyttöjen rooleissa Heini Inkeri. Karppanen ja Inkeri ovat opiskelijoita Metropolia ammattikorkeakoulusta. He esittävät roolihenkilöiden lisäksi kertojahahmoja, jotka eläytyvät tapahtumiin. Työryhmä on hakenut etäisyyttä Jotunin romaaniin.

– Jotunin paksussa kirjassa kuvaillaan muutamalla sivulla, kuinka Lealla ja Eerolla oli hyviä ja seesteisistä hetkiä. Me olemme kaivaneet ne esiin. Tunnelma ei ole samalla tavalla painostava kuten kirjassa. Meillä on kertojia, jotka kommentoivat tapahtumia ja eläytyvät niihin. Ajatus on ollut heidän avullaan tuoda tapahtumien ja katsojien välille etäisyyttä ja ilmaa., Koskenniemi taustoittaa.

Pieta Koskenniemi on halunnut ohjata näytelmästä tunteita ja ajatuksia herättävän. Hän kuvaa harjoitusprosessia intensiiviseksi.

– Me emme näytä rankkoja asioita oikeasti vaan kerromme niistä sekä teemme ne pieteetillä ja tyylitellysti. Silti tapahtumiin latautuu paljon. Siinä tulee esiin näyttämön voima.