Erilainen syksy

Koulujen alku jännittää meidän 7-henkisessä perheessä tänä syksynä yhtä paljon kuin niinä syksyinä, kun lapset lähtivät ensimmäiselle luokalle. Syynä on se, että kaksi lapsista aloittaa kouluvuoden espanjalaisessa peruskoulussa.

Kesä on ollut muutoksentäyteinen koko perheelle, sillä saavuimme Espanjaan heinäkuun puolivälissä. Tarkoitus on jäädä pidemmäksi aikaa kokeilemaan, miten toisessa maassa asuminen onnistuu ja keräämään repullinen kokemuksia ja elämyksiä.

Lähdimme matkaan, vaikka Espanjassa ei kukaan lapsista ole aikaisemmin käynyt. Eikä missään muuallakaan ulkomailla, Ruotsin Ikean reissuja lukuun ottamatta.

Peruskoulun keväällä Rovaniemellä päättänyt tyttömme haki Aurinkorannikolla sijaitsevaan Suomalaiseen lukioon. Nuorempienkin lasten koulupaikat tulevassa kotimaassa selvisivät, kun saimme apua Espanjassa asuvan suomalaisen kautta.

Minä ja mieheni Risto myimme molemmat omat yrityksemme Rovaniemellä, vaikka päätös oli vaikea ja molemmilla kullanarvoisia asiakassuhteita ja monista asiakkaista oli tullut myös ystäviä.

Suomalainen lukio alkaa täällä samaan aikaan elokuussa kuin Suomessakin. Paikallinen peruskoulu käynnistyy vasta syyskuun puolessa välissä, eli nuoremmat ehtivät vielä tutustua maahan ja maan tapoihin tovin ennen koulun alkua.

Paikallinen koulu on täällä maksuton kuten Suomessakin. Suomessa on oppivelvollisuus, täällä koulupakko. Kynät ja kumit pitää ostaa itse, niitä ei saa koulusta. Ruokailua ei koulu myöskään järjestä, vaan on otettava omat eväät mukaan.

Lapset pääsivät aloittamaan koulun lämpimissä tunnelmissa.

Perhe Marttiini alkaa totutella lukukauden alkuun ja syksyn viettoon Aurinkorannalla.

Monta on vielä ihmeellistä asiaa, mutta meillä on mukana reilusti seikkailumieltä ja kärsivällisyyttä. Vielä emme tiedä kauanko reissumme kestää, sillä kaikki riippuu siitä, löydämmekö täältä paikkamme ja viihtyvätkö lapset. Päivä kerrallaan otamme uudet haasteet vastaan.

Paikallisilta olemme saaneet kuulla, että täältä löytyy aina tekevälle työtä. Siinä on meillä seuraava haaste, sillä työtä emme pelkää. Toivottavasti löydämme tekemistä, pitkällä yrittäjyystaustalla ei ole kaukainen ajatus ryhtyä yrittäjäksi täälläkin. Kieltä yritämme kovasti oppia ja mieheni on siinä jo meistä pisimmällä, hän asioi jo melko sujuvasti paikallisten kanssa.

Tämä on meidän koko sakille unelmien toteuttamista, itsemme voittamista ja hetkeksi oravanpyörästä irrottautumista. Uskon, että kuka tahansa voisi tehdä halutessaan samoin. Pitää vain alkaa leikkiä ajatuksella ja siitä se lähtee!

Lähdön hetkiä

Kun päätös ulkomaille lähdöstä oli tehty, alkoi jännitys kasvaa: Mitä pakataan mukaan, kun kaikille on suunniteltu vain yksi iso matkalaukku. Suurin osa leluista saa jäädä Suomen kotiin, enkä minäkään saa mukaan edes keräämiäni muumi-mukeja!

Läheisiä tuntui olevan jo valmiiksi ikävä ja lapsilla rupesi jännittämään lento Rovaniemeltä Helsinkiin, kun eivät ole koneessakaan lapset olleet aiemmin. Lentokentällä meitä oli saattelemassa sukulaisia ja lasten kavereita. Lähtöjoukkoomme kuului enemmän kuin yhteen terminaalissa olevaan penkkiriviin mahtuu istumaan. Emme myöskään ole mikään hiljainen sakki, joten katseita ja hymyjä saimme osaksemme aika paljon.

Eka lento

Ensimmäinen lento oli lapsille huikea ja ikimuistoinen. Kaikki sujui hyvin, eikä korviinkaan sattunut.

Helsingissä joudumme odottamaan terminaalissa Malagaan lähtevää lentoa yön yli. Kiitoksen ansaitsee kyllä Kainuu-salin suunnittelija ja toteuttaja! Se huone oli meidän pelastus, siellä oli istuimia, kirjoja, jonkinlaisia nukkumispaikkoja, omaa rauhaa ja oma wc! Taxfree- kaupoista haettiin vielä salmiakkia mukaan.

Perillä Malagan kentällä lapset katsoivat hiljaa ympärilleen ja vanhin tyttö uskaltautui sanomaan: ”Ihan kuin olisimme tulleet johonkin Saharan autiomaahan”. Näkyi hiekkakenttää ja muutama palmu. Lämmintä noin 30 astetta.

Onneksi meillä oli sovittu kyyti hakemassa ja ajomatkan aikana Malagasta Fuengirolaan alkoi meidän sakki jo rentoutua ja maisematkin olivat jotain muuta kuin autiomaata. Pääsimme uuteen vuokrakotiin ja lapset löysivät huoneensa. Väsymystä ei näkynyt missään, vaikka terminaaliyö olikin mennyt vähillä unilla. Heti piti lähteä ulos ja ympäristöä tutkimaan. Uusia asioita oli oikeastaan kaikki; meri, kasvit, ilmasto, ihmiset, ruoka. Ja se, että vettä kannettiin hiki valuen kaksin käsin kotiin, kun täällä ei hanasta tule yhtä puhdasta vettä, johon koti Suomessa olemme tottuneet ja itsestään selvänä pitäneet. No, ei se mitään, otetaan sekin kuntoilun kannalta!

Arki alkaa

Ensimmäiset viikot ovat kuluneet paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustuessa ja asioiden hoitamisessa. Yllättävän paljon papereita, kopioita kopioiden perään ja virastoissa käyntejä. Netin hankkiminenkin oli oma iso operaationsa ja se saatiinkin toimintaan vasta viime päivinä. Mutta voi sitä riemua, kun Netflix vihdoin toimii!

Koti- Suomeen lähetämme paljon terveisiä, ikäväkin on monia asioita ihmisten lisäksi, kuten esimerkiksi Juhla Mokkaa, salmiakkia, ruisleipää ja ihan tavallista suomalaista makkaraa!

Teksti ja kuva: Nina Marttiini

Lappilaisen pääset lukemaan maksutta täältä