Kehtaisko?

Marja Poutanen toivoo, että Kehtaisko? monologista moni saisi voimaa ja uskoa siihen, että vaikeistakin tilanteista voi selviytyä. Jos e niin kovin tyylikkäästi, niin jaloilleen pudoten kuitenkin. Kuva: Susanne Kaipainen

Kaikenlaista sitä ihminen kehtaa, ihan tahtomattaan, kun kehtaamaan alkaa.
Siinä aloitussanat Marja Poutasen monologiin, joka nähtiin pari viikkoa sitten Kemijärvellä.

Kulttuurikahvila Susa`s Bistro taidetta täynnä

Sketsin muotoon muokatut mokailut vähän siellä ja täällä ovat Kehtaisko?-esityksen taustalla. Esiintymispaikka löytyi Kemijärven Susa´s Bistrosta. Tässä kulttuurikahvilassa vaihtuvat taidenäyttelyt kuukauden välein ja muutaman kerran vuodessa kuullaan Kemijärven musiikkiopiston oppilaiden esityksiä.

Kolme vuotta sitten Kemijärvelle Kaamasesta muuttanut Poutanen löysi Susa`s Bistron omistajan, Susanne Kaipaisen myötävaikutuksella paikan esiintymisilleen. Myös Marjan grafiikkaa on nähty kahvilassa.

Parin viikon takaisessa esityksessä tupa täyttyi aivan viimeistä istuinta myöten. Marjan rooliasut ovat jo sinänsä näkemisen arvoisia, sillä hän ei farkuissa ja t-paidassa esiinny. Hatut, korut ja koristeellisuus ovat esiintyjän tavaramerkki.

-Rahaa näihin asuihin ei paljon kulu, koska hyödynnän kirpputorien valikoimia. Joskus tuntuu, että ostan kaikkea sellaista, mikä ei kenellekään muulle kelpaa. Yritän myös kirppariaineksista tuunailla jotain, vaikka olen luvattoman huono ompelija. Useimmiten pilaan ompelukset, mutta kangasliima on minulle hyvä ystävä. Ja sillä kiinnitetyt pitsit ja muut sellaiset kestävät jopa hiukan pesua, kertoo Marja.

Rehevästi elävästä elämästä

Monologiin ainekset löytyvät elävästä elämästä. Silloin ihmetellään maailmassa tapahtuvia muutoksia, kun kaikki pitää osata tulostaa itse tietokoneilla, eikä ihminen enää saa palvelua. vaan tarvitaan elävän ihmisen antamia ohjeita tai apua laitteiden käytössä.

Ollaan ulkomailla kielitaidottomana. ”Misis Finis Lapland”  osaa vain Laplandia. Ja selviytyy tilanteista kummasti. Jopa toveri Jeppe, Misis Laplandin maskotti, lasten husky-reppu, saadaan pelastettua Bergenin lentoaseman erikoistarkastuksesta.

Mukana esityksessä on myös sairaalan byrokratian rattaissa jauhautuva pieni ihminen ja lottovoittaja. Yleisö pysyy herpaantumatta esiintyjän otteessa ja iloiset naurunremakat täyttävät kahvilan vähän väliä. Silti pohjalla on tietoisuus siitä, että monet näistä asioista koskettavat useita kuulijoita aivan vakavassakin mielessä.

Lisätietoja esityksistä voi kysyä Marjalta; [email protected]

Pääset lukemaan Lappilaisen maksutta täältä